Mitä rakastaminen todella tarkoittaa? Onko se kehojen läheisyys, silmien loiste vai kyky ymmärtää sanomatonta? Kuinka usein sekoitamme rakkauden ymmärrykseen – ja mihin tässä eroavaisuudessa eksymme?
Rakkaus on tunne, joka nostaa meidät ylös, mutta samalla paljastaa meidät. Mutta ymmärtäminen – tuo hiljainen, syvä – on jotain aivan muuta. Se, että joku on rakastanut, ei tarkoita, että hän olisi todella nähnyt kaiken, mikä hymyjen takana piili.
Rakkaus ei ole aina samaa läheisyyttä
Rakastit minua, tai niin ainakin sanoit. Sanat olivat täynnä lämpöä, ja hetken aikaa uskoin, että se riitti. Mutta rakastit sitä versiota minusta, joka tuoksui rauhalta, kauneudelta, joltain, mitä itse tarvitsit. Mutta et nähnyt minua, sitä osaa minusta, joka liukeni hiljaisuuteen odotusten keskellä.
Ymmärtäminen tarkoittaisi, kuullakseni hiljaisuuteni. Aistia kuinka väsymys piiloutuu hymyn taakse, kuinka silmät etsivät turvaa, eivät vahvistusta. Mutta katseesi pysyi rakkaudessa, ei erottavassa. Ja rakkaus ilman ymmärrystä Se on kuin laulu ilman melodiaa – se on olemassa, mutta se ei kosketa sydäntä.
Kun tunteet voittavat hiljaisuuden
Oli monia hetkiä, jolloin hän olisi voinut nähdä enemmän. Kun hän olisi voinut vain istua hiljaa vieressäni ja kuunnella, miten hengitän, miten ajattelen, miten elän. Tunteesi veivät sinut jonnekin muualle. – maailmaan, jossa rakkautta mitattiin kosketuksilla, ei kysymyksillä.
Rakastit omaa käsitystäsi minusta, et minua. Rakastit rauhaa, jonka toin sinulle, et myrskyjäni, etkä epäilyksen öitäni. Ja sallin sinun tuntea tätä illuusiota uskoen, että jonain päivänä se vajoaisi todellisuuteen. Mutta todellisuus tuli hiljaa, lähes tuskallisesti – oivallus siitä, että rakkaus ilman ymmärrystä lopulta haihtuu pois, kuin hiekka valuisi sormiesi välistä.
Ymmärtäminen on näkemistä ilman sanoja
Ymmärtäminen ei ole oppimiskysymys, vaan tuntemiskysymys. Se on kykyä joku katsoo sinua ja ymmärtää mitä tarvitset, ennen kuin edes sanot sitä. Kyse on rohkeudesta nähdä se, mikä ei ole kaunista - kyyneleet, hiljaisuudet, halkeamat. Rakkaus ilman sitä on kuin keskeneräinen lause, lupaus ilman merkitystä.
Jos ymmärtäisit minua, tietäisit, ettei rakkaus minulle ollut läheisyyspeliä, vaan turvallisuuden tilaa. Että joskus tarvitsin hiljaisuutta, en sanoja; että hymyni joskus peitti väsymyksen. Ymmärtäminen on kokonaisuuden näkemistä – valon ja pimeyden.ja hyväksy ne yrittämättä korjata niitä.
Joskus rakkaus säilyy vain muistoissa.
Nyt tiedän – rakastit kykyjesi mukaan. Ja se ei ollut vähän, mutta se ei riittänyt. Rakkaus, joka ei näe, ei kuuntele, ei tunne, ei voi kestää. Ehkä tapasimme ymmärtääksemme, että rakastaminen ei aina tarkoita ymmärtämistä, ja että ymmärtäminen tulee usein liian myöhään.
Se pysyy silli – pehmeä, lempeä, melkein nostalginen. Muisto jostakin, joka oli totta, mutta epätäydellistäEhkä siinä piilee kauneus – että opimme epätäydellisyydestä, mitä näkyvyys tarkoittaa.
Ja vaikka rakastit minua, et koskaan todella ymmärtänyt. Mutta tänään, katsoessani taaksepäin, ymmärrän – itseni, sinut ja sen hiljaisen totuuden meidän välillämme. Rakkaus ei riitä, jos se ei kuule sydäntä.
