Ajatellaanpa, että olemme kuin puu myrskyssä? Taivumme, mutta emme rikkoudu. Elämä heittelee meitä kaikkialla, mutta samalla se tarjoaa meille mahdollisuuden sopeutua, kasvaa joksikin mahtavaksi. Mutta annammeko todella aikaa itsellemme? Miksi odotamme kukkivan heti myrskyn jälkeen?
Odotetaan sitä hetkeä, jolloin voimme taas hengittää!
Kiireellä ei saavuteta mitään
Jos yritämme hengittää syvään, tunnemme hetkemme. Maailma pakottaa meidät kiirehtimään! Korjaa se nyt! Ole nyt onnellinen! Nyt! Nyt! Nyt!
Mutta elämä ei toimi käskystä. Ajattele sitä, milloin viimeksi luovuimme aikapaineista? Milloin viimeksi sanoimme itsellemme: "Okei, tänään minä vain olen."
Kaikki hengitys, jokainen ajatus, joka vaikuttaa äärettömän hitaalta, on itse asiassa meidän uudistumisrytmi. Emme tarvitse musiikkia, emme tarvitse yleisöä. Ollaan vain sellaisia kuin olemme. Mikä sinä olet!
Joskus tuntuu kuin katsoisimme sumuisen lasin läpi
Meillä ei ole aavistustakaan, minne olemme menossa, mutta tiedämme, että meidän on mentävä eteenpäin. Otetaan askel taaksepäin. Miksi emme käyttäisi hetki tämän ikkunan tyhjentämiseen?
Muistakaamme, näön hämärtyminen ei ole vihollisemme, se on vain muistutus, että meidän täytyy varata hetki itsellemme. Maailma ei ole menossa minnekään. Luotetaan siihen, että olemme oikealla tiellä – vaikka kaikki näyttää epäselvältä.
Kärsivällisyyttä se ei ole laiskuutta. Se on taidetta odottaa, kun juuremme kasvavat.
Oletko koskaan yrittänyt liimata rikkinäistä keramiikkapalaa nopeasti?
Kiinnitämme sen helposti, mutta se hajoaa ensimmäisellä kosketuksella. Se on sama meillä. Jos teeskentelemme, että olemme jo "okei", vaarana on, että pieninkin tuuli repeyttää meidät uudelleen. Sen sijaan annoimme sen vammoja muodostaa yhteyden luonnollisesti. Annamme itsemme olla hajallaan, keskeneräisinä, epäsymmetrisiä.
Aina ei tarvitse kiirehtiä. Joskus riittää pelkkä olemassaolo. Muistaakseni kuinka pitkälle olemme tulleet.
Ajattele kuinka usein olet lempeä ympärilläsi oleville ihmisille. Kannusta heitä ottamaan aikaa ja kerro heille, että on ok olla haavoittuvainen. Mikset tekisi samaa itsellesi? Aika ei ole vihollisemme, mahdollisuus on. Katsotaan peiliin ja sanotaan itsellemme: "Ei se mitään, jos tänään ei tule täydellinen päivä."
Kasvu ei ole nopeuskilpailu
Se on hienovarainen kappale, jonka rakennamme askel askeleelta. Kärsivällinen itsesi kanssa ei ole luksusta - se on avain vapauteen. Anna itsesi tulla oman rytmisesi mestariksi. Sen sijaan, että vertaamme itseämme muihin tai yrittäisimme lyödä aikaa, keskitytään siihen, mikä on todellista – edistymiseemme.
