Hyvät lukijat, soitan jälleen kerran elämänkokemusten maailmasta, jossa antaudumme arjen aallolle, naamiot putoavat ja kaikki tapahtuu suoraan - sydämestä. Kuinka usein sinulle tapahtuu, että pitkän päivän jälkeen suosikkiystäväsi seurassa tunnet olosi tyhjäksi, väsyneeksi tai jopa pettyneeksi? Ystävät ovat niitä, joiden tulisi olla tukemme, majakka ja joskus peili, josta voimme helposti tunnistaa itsemme. Mutta mitä tapahtuu, kun peili ei heijasta oikeaa kuvaa?