Joskus minut valtaa sellainen nostalgia, nostalgia niitä aikoja kohtaan, jolloin en ollut siellä ollenkaan. Katson valokuvia Hollywoodin "kulta-ajasta" ja tuon ajan eurooppalaisista tuotannoista, kuuntelen ranskalaisia chansoneja ja italialaisia kansoneja. Selailen vanhoja muotilehtiä ja ihmettelen. Mihin kaikki se kauneus katosi, se puhdas kauneus, joka ei tarvinnut futuristisia asusteita ja paljon meikkiä, mutta oli silti niin paljon läsnä? Missä oli heidän salaisuutensa (hyvien stylistien ja meikkitaiteilijoiden lisäksi)? Oliko se heille yksinkertaisesti vähemmän stressaavaa?