Syöminen on elämistä, maistaminen on kehittymistä. Näin voisimme tulkita Ayako Suwan luomistyön perusfilosofian. Vaikka hän kokkaa poikkeuksellisen hyvin, hän ei ole kokki. Vaikka hän luo taidetta ruoan avulla, hän ei ole ruokastylisti. Hän sanoo muokkaavansa tunteita ja intohimoja. Hän haluaa ymmärtää tunteita syömällä niitä. Hän luo spontaaneja, jopa eroottisia suhteita niiden kanssa, jotka maistavat hänen taideteoksiaan. Hän sanoo, että heillä on kehittynein käsitys ruoasta taiteena Ranskassa ja Japanissa.
