Puulusikka on yksi niistä esineistä, jotka ovat keittiössä lähes huomaamattomia. Se ei vaadi huomiota, ei erotu joukosta, mutta on aina käden ulottuvilla. Yksinkertaisuudessaan se huokuu lämpöä, kodikkuutta ja perinteitä, mutta samalla herättää yllättävän modernin kysymyksen: onko se edelleen sopiva valinta steriilien pintojen, teknologisten materiaalien ja jatkuvan hygieniapainon aikakaudella? Juuri tässä tunteen ja järjen välisessä kontrastissa piilee sen viehätys – ja sen dilemma.
