Bobek asuu järven rannalla. Joka päivä hän laskee pienet veneensä vesille ja haaveilee kapteenin asemasta. Haluaisin oikean veneen: jos minulla olisi sellainen, hän ajattelee, niin voisin purjehtia veden yli ja päästä toiselle puolelle. Mutta sattuu niin, että hän lopulta saakin oikean veneen. Hän istuu siinä rohkeasti, mutta heti kun hän nousee purjeisiin, hiiri on jo paikalla. Sitten hän soittaa hänelle...
Bobek živi ob jezeru. Vsak dan po vodi spušča svoje male barčice in sanjari, da je kapitan. Rad bi imel čisto pravi čoln: če bi ga imel, si misli, potem bi odplul čez vodo in prišel na drugo stran. Pa se zgodi, da pravi čoln res dobi. Pogumno sede vanj, a čim zapluje, že je tu miška. Potem ga kliče žabica, za njo zajček, lisica, medved. Jih ni za čolniček malo preveč? Le kako se bo to končalo …
