Kuinka parantaa haavat, jotka jäivät sellaisen henkilön lähdön jälkeen, joka merkitsi sinulle kaikkea? Tunnetko myös olevasi hukassa muistoissa, jotka tulvii sinua melkein joka päivä?
Elämässä tapahtuu niin, että tietyt ihmiset merkitsevät meidät niin, ettemme voi koskaan unohtaa heitä. Sellaiset ihmiset tulevat sydämeemme, tekevät jälkensä ja sitten riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa kuluu, he pysyvät kanssamme.
Juuri siltä minusta tuntuu nyt, kun ajattelen sinua.
En voi unohtaa sinua
Kaikki minussa kantaa sinua edelleen, sinun nimesi on kirjoitettu jokaiseen olemukseni soluun, ja hymysi on kuin lähtemätön jälki sieluni.
Jokainen hetki, jonka vietimme yhdessä, oli erityinen.
Kun suljen silmäni, kuulen silti naurusi, äänesi, tunnen kosketuksesi lämmön. Tuntuu, että kaikki aistini ovat täynnä sinua. Sinun tuoksusi hajuvesi se kummittelee minua odottamattomina hetkinä ja muistot sanoistasi toistuvat kuin rikkinäinen levy päässäni.
Joskus huomaan nauravani jollekin, jonka sanoit kerran, ikään kuin olisit vielä täällä vierelläni
Muistan ne pitkät illat, kun istuimme yhdessä ja jakoi unelmansa, toiveensa, toiveensa. Ne hetket olivat täynnä yhteyden tunnetta, ikään kuin olisimme kaksi sielua, jotka olivat löytäneet kotinsa toisistamme.
Silmäsi olivat peili, jossa näin heijastukseni, todellisemman, elävämmän. Sinun silmissäsi olin se, jonka näit - ei naamioita, ei valheita, vain minä.
Jokainen kuulemani laulu muistuttaa sinua.
Jokainen melodia on kuin lempeä muistutus hetkistämme. Musiikki, jota nyt kuuntelimme, seuraa minua joka askeleella suruni ja kaipuuni jatkuvana seuralaisena.
Kuulen naurusi tuulessa, joka puhaltaa puiden oksien läpi, ja Näen ääriviivasi varjoissatähdet heittävät yötaivaalla. Tuntuu kuin olisit edelleen täällä, jossain lähellä, mutta samalla tavoittamaton, kuin unelma, jota en saa koskaan kiinni.
Sinun sanasi, kosketuksesi, katseesi - kaikki tämä on nyt vain muisto, mutta muisto, joka pitää minut syleilyssään eikä päästä minua irti.
Jo nyt, kun kirjoitan tätä, tunnen kyyneleitä, jotka ryömivät poskillani. Nämä kyyneleet ovat minulle kuin sanomattomia sanoja, kuin kaiku siitä, mikä oli ja jää aina täyttymättä.
Ihmettelen kuinka joku, joka oli niin tärkeä, niin syvälle sydämeeni painunut, saattoi yksinkertaisesti kadota elämästäni.
Miten on mahdollista, että aika kuluu, mutta kipu pysyy samana, ellei pahempi?
Joka päivä yritän löytää voimaa mennä eteenpäin, löytää syyn hymyillen, olla onnellinen. Mutta jokainen askel eteenpäin on vaikeaa, koska et ole enää täällä. Elämä ilman sinua on kuin maalaus ilman värejä, kuin laulu ilman melodiaa.
Tiedän, että minun on löydettävä tapa siirtyä eteenpäin, mutta joskus tuntuu, että polku on peitetty näkymättömillä esteillä, joita en voi voittaa.
Yritän muistaa kuka olin ennen kuin tulit elämääni, mutta näen vain kasvosi, hymysi, silmäsi. Kaikki mitä olen nyt, on heijastus siitä, mitä olimme yhdessä. Opetat minut rakastamaan, opetit minut olemaan rohkea, opetit minut unelmoimaan.
Ja nyt, kun olet poissa, näyttää siltä, että kaikista näistä oppitunneista on tullut tuskallisia muistutuksia poissaolostasi.
Joskus mietin, olisiko se ollut helpompaa, jos en olisi koskaan tavannut sinua, mutta samalla tiedän, että olisi Ilman sinua en olisi se ihminen, joka olen tänään.
Poissaolosi on opettanut minulle, kuinka arvokkaita ovat hetket, jotka vietämme rakkaiden kanssa.
Hän opetti minulle, että meidän tulee vaalia jokaista sekuntia, jokaista sanaa, jokaista hymyä, koska emme koskaan tiedä, milloin se kaikki on vain muisto. Ja vaikka kipu on valtava, olen kiitollinen kaikesta, mitä meillä oli, kaikesta, mitä annoit minulle.
Elän muistoilla sinusta, koska en voi unohtaa sinua.
Kannatan sinua sydämessäni kuin kallisarvoista aarretta, josta en voi päästää irti. Ja vaikka minua sattuu, ettet ole enää täällä, tiedän, että tulet aina olemaan osa minua, osa sydäntäni, osa sieluani. Rakkautesi oli lahja, jota kannan mukanani loppuelämäni.
En voi unohtaa sinua, koska olit maailmani, kaikkeni
Ja vaikka tämä maailma on nyt täynnä varjoja, tulen aina olemaan kiitollinen valosta, jonka toit elämääni. Joka päivä yritän löytää voimaa jatkaa, elää, mutta kannan aina muistosi sinusta kauneimpana osana minua.
Kun katson tulevaisuuteen, tiedän, että olet aina osa ajatuksiani, osa unelmiani. En ehkä koskaan pysty unohtamaan sinua, mutta olen oppinut, että se on okei.
Ja niin minä kuljen eteenpäin, kanssasi sydämessäni, muistosi kanssa valona, joka ohjaa minua läpi pimeiden päivien. En voi unohtaa sinua, mutta se tarkoittaa vain sitä, että olit todella erityinen, että rakkautemme oli todellista. Ja siitä tulen aina olemaan kiitollinen.
