Miksi on niin vaikeaa myöntää, että pidät jostain, että olet rakastunut. Mieluummin satutat jotakuta kuin myönnät tunteesi hänelle. Miksi? Koska se sattuu vähemmän? Koska et halua päästää ketään sydämeesi, koska pelkäät kipua? Onko ok, että aiheutat sen jollekin?
Miksi niin? Miksi olemme päässeet siihen pisteeseen, että on häpeällistä myöntää, että haluamme yhden elämän arvokkaimmista lahjoista - rakkauden. Se on yksi harvoista asioista, jotka kaikilla ihmisillä on yhteistä, mutta me piilotamme ja tukahdutamme sen.
Totuus on, että syvällä sisimmässämme me kaikki haluamme rakkautta. Sellaista rakkautta, joka tuo meille rauhan ja tunteen, että kaikki on hyvin. Etsimme rakkautta, joka on sanoinkuvaamattoman maaginen.
Joskus minusta tuntuu, etten ole tältä planeetalta, koska haluan jonkun, joka palauttaa rakkauteni samalla tavalla kuin annan sen hänelle itse.
En pelkää myöntää, että haluan rakastua, koska haluan. Eikä puoliksi, vaan koko sydämestä. Ehdottomasti. 100%.
Haluan jonkun, joka tietää mitä haluaa ja kuka minä olen. En halua jatkuvasti pohtia, olenko tarpeeksi hyvä hänelle vai olenko vain pysähdyspaikka, kun hän odottaa seuraavaa tilaisuuttaan.
Sellainen, joka hyväksyy menneisyyteni, kaikki matkatavarani epätäydellisyyteni kanssa. Joku, joka välittää tulevaisuudestani, minne olen menossa ja kuinka pitkälle voimme mennä yhdessä.
Haluan olla rakastunut johonkin, joka uskoo, että luottamus ei ole vain sana vaan odotus.
Joku, joka kuuntelee minua ei vain siksi, että hänen on pakko, vaan koska hän todella välittää sanoista, jotka kulkevat huuliltani hänen korviinsa.
Joku, joka välittää ja ymmärtää pelkoni, toiveeni, epävarmuuteni ja ajatukseni.
Haluan rakastua johonkin, joka tuntee olevansa maailman onnekkain ihminen, koska olen hänen elämässään. Joku, joka pitää kädestäni eikä koskaan päästä irti. Joku, jolle minä riitän.
Henkilö, joka tietää arvoni ja kunnioittaa minua. Se, joka on paras ystäväni ja rakastajani ja joka rakastaa kaikkea minussa. Virheitä ja hyveitä.
En halua kysyä, rakastaako hän todella minua, haluan tuntea sen. Tunnen rakkauden hänen kosketuksissaan, halauksissaan. Kun pelkään ja hän lohduttaa minua hiljaisuudessa, koska minulla ei ole voimaa puhua. Hän tulee olemaan kanssani kaikkien myrskyjen ja hurrikaanien läpi.
Ehkä olen vain toivoton romantikko. Ehkä jotkut ihmiset pitävät tätä liian makeana ja että heidän pitäisi laskea odotuksiaan.
Mutta sellaista rakkautta minä haluan, ja tiedän, että hänkin haluaa sitä. Haluan rakastua syvästi, intohimoisesti ja ilkikurisesti, ja odotan samaa häneltä.
