Joulukuu on todellakin vuoden kaunein aika. Joulun ja uudenvuoden lomat ovat aivan nurkan takana. Valot syttyvät ja jokainen katu ja nurkka on sisustettu ja taianomaisesti valaistu. Ihmiset kiirehtivät käärimään lahjoja ja tekemään uudenvuodenlupauksia.
Ehkä nyt sataa lunta. Lapset leikkivät ja pitävät hauskaa. Kanelin, piparkakun ja glögin tuoksu täyttää ilman. Hetken vaikuttaa siltä, että olemme osa satua.
Se on todellakin vuoden maagisin aika.
Joulu on todiste siitä, että olemme selvinneet kaikista myrskyistä. Että selvisimme menestyksekkäästi vuoden ylä- ja alamäistä.
Joskus nämä elämän hetket ovat ainoita, jotka pitävät meidät eteenpäin. Ne ovat pieniä voittojamme, todisteita siitä, että olemme voittaneet kaikki esteet, jotka elämä on asettanut meille tiellemme. Todiste siitä, että olemme voineet tuskan, menetyksen ja surun. Todiste siitä, että selvisimme, vaikka oli hetkiä, jolloin emme uskoneet selviävämme.
Todiste siitä, että olemme todella vahvempia kuin luulemme. Ja että meillä on vielä toivoa.
Silloinkin kun olemme uskon menettämisen partaalla. Kun näyttää siltä, ettemme kestä enää. Silloinkin, kun tunnemme olevamme liian uupuneita yrittämisestä ja epäonnistumisesta. Jopa silloin, kun "vuotamme verta" putoamisesta. Silloinkin, kun sydämemme ei enää pysty rakastamaan niin kuin se ennen oli, emmekä ole enää varmoja, mihin uskomme.
Sitten niinä hetkinä löydämme vielä toivoa.
Tiedätkö miksi? Koska se on meissä. Se on osa meitä, joka vie meitä eteenpäin. Hengitys, syömämme ruoka ja aurinko antavat meille elämän.
Toivo on se, joka pitää meidät liikkeellä, olipa se mikä tahansa. Toivo vie meidät huomiseen. Toivo on jotain, josta pidämme kiinni niin kauan kuin hengitämme.
Kiitos niille, jotka ovat olleet kanssani tänä vuonna, pitäneet kädestäni, kannustaneet, saaneet minut hymyilemään, tarjonneet tukeani. Et edes ymmärrä miten Olen kiitollinen tuestanne.
Olkoon tämän vuoden viimeiset päiväsi onnellisia ja valoisia. Ja löydät etsimäsi rauhan, ilon ja onnen.
Hyvää ja maagista joulua rakkaat ystävät.
