Jos joskus ajattelet, ettei kukaan voisi rakastua sinuun, tiedä, että tämä ajatus ei pidä paikkaansa. Se on seurausta haavoista, huonoista kokemuksista, vertailuista ja sisäisistä peloista.
Jos luulet tänään, ettei kukaan voisi rakastua sinuun, niin minun on pakko kysyä sinulta jotakin: oletko todella unohtanut kuka todella olet?
Oletko unohtanut, kuinka monta kertaa olet noussut ylös, kun elämä on vienyt sinut maahan? Unohditko?Kuinka monta ihmistä sait nauramaan ennen kuin uskoit olevasi hymyn arvoinen? Oletko unohtanut, kuinka monta yötä vietit yksin, kuormittamatta ketään taakallasi?
Ei ole totta, ettet ole rakkauden arvoinen.
Ei ole totta, ettei kukaan pystyisi rakastamaan sinua. Jos ajattelet niin, se johtuu vain siitä, että olet liian monta kertaa antanut sydämesi ihmisten käsiin, jotka ovat ottaneet sen itsestäänselvyytenä. Ja tiedätkö mitä? Tämä ei ole sinun vikasi. Mutta se ei ole myöskään syy alkaa uskoa, ettet riitä.
Ei, sinun ei tarvitse olla hauskempi, "arvokkaampi", enemmän... Sinun ei tarvitse muuttua joksikin muuksi. Joku, joka ei osaa rakastaa sinua, ei osaa rakastaa sinua, vaikka kuinka yrittäisit.
Oikea henkilö löytää sinut heti, kun lopetat pelaamisen.. Kun lakkaat miellyttämään. Kun lakkaat piilottamasta kaikkia niitä puolia itsestäsi, joita rakastat eniten – vain ollaksesi miellyttävämpi.
Ja kyllä, se ei ehkä olekaan tänään. Ehkä se ei olekaan huomenna. Mutta se, joka osaa rakastaa sinua, ei tule rakastamaan sinua kaikesta huolimatta. Hän rakastaa sinua sellaisena kuin olet.
Se, ettet ole vielä tavannut oikeaa ihmistä, ei tarkoita, että olisit "vaikea". Se tarkoittaa vain sitä, ettei sinulla ole aikaa puolivillaisille asioille. Ja usko pois, maailma on täynnä ihmisiä, joilla ei ole rohkeutta tosirakkauteen. Jotka etsivät jotain nopeaa, jotain mikä ei satuta heitä liikaa, jotain mikä ei muuta heitä liikaa.
Mutta sinä et ole sellainen. Etkä koskaan ollutkaan.
Ja jos istut tänään yksin, ilman kättä kädessäsi, ilman viestiä puhelimessasi, ilman että joku katsoo sinua niin kuin haluaisit itseäsi katsottavan – se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että sinulla on annettavaa enemmän kuin puolella tästä maailmasta.
Hiljaisuutesi on arvokasta. Omistautumisesi on arvokasta. Totuutesi on arvokasta.
Joku tulee kyllä. Eikä hän kysy sinulta, miksi olet hiljaa, miksi olet joskus surullinen, miksi et teeskentele. Hän sanoo sinulle: "Vihdoinkin joku, joka on aito."
Ja tiedätkö mitä? Sillä hetkellä lakkaat epäilemästä itseäsi.
Pysy omana itsenäsi. Koska juuri sinä olet sitä, mitä joku etsii. Ja kun tuo joku tulee, jokainen epäilys, jokainen haava, jokainen hiljaisuus saa merkityksen.
Usko pois, joku kyllä näkee sinut. Ei siitä huolimatta, kuka olet – vaan juuri sen ansiosta.
