Kuinka hyväksyt hetken, kun joku lähelläsi ollut yksinkertaisesti lähtee? Kun hän sulkee oven ja jättää taakseen tyhjyyden, hiljaisuus? Ei ehkä ole järkevää etsiä vastauksia heti. Ehkä loppua näyttävä lähtö on itse asiassa alku, jota et vielä ymmärrä. Joskus tappiot ohjaavat meidät sinne, minne meidän pitäisi mennä.
Kun lähdit, näytti siltä, että maailma pysähtyi hetkeksi. Sanat ne roikkuivat ilmassa sanomattomina, raskaina, täynnä selittämätöntä.
Lähtönne ei ollut hetki, vaan ajassa oleva pykälä, joka jätti tilan – aluksi liian suuren, liian hiljaisen, liian tyhjän. Tuntui kuin kaikki, jonka tiesin, olisi romahtanut. Mutta juuri tässä hajoamisessa alkoi ilmaantua jotain uutta, jotain, joka odottaa löytämistään.
Lähdönne asetti minut peilin eteen, jota olin jättänyt huomioimatta liian kauan. En nähnyt sinua hänessä, vaan minua - versiota minusta, joka piiloutui sinusta näkemieni unelmieni taakse.
Opin, että arviosi ei ollut rangaistus, vaan kutsu. Kutsu syvemmälle itseeni, kysyä itseltäni kuka minä olen ilman sinua
Aluksi kipu tuntui lopulta
Kuin jotain, jota et voi paeta, kuin varjo, joka seuraa sinua minne ikinä menetkin. Mutta valo alkoi tihkua tuon varjon läpi.
Tajusin, että lähtösi ei ollut vain sinun, vaan myös minun käännekohtani. Kuilu sen välillä, mitä luulin tarvitsevani, ja sen välillä, mitä todella ansaitsen.
Kun suljit oven perässäsi, avasit uuden - minulle - vaikka en aluksi nähnyt sitä. Lähdönne oli kuin tuuli, joka puhaltaa pois vanhat lehdet ja tekee tilaa uusille. Aluksi kamppailin kysymysten kanssa. miksi menit Mitä tein väärin? Mutta lopulta tajusin, että oikea vastaus ei ole sinussa, vaan minussa.
Kaikella tapahtuu syystä - myös siitä, että lähdit
Ei murtaakseen minua, vaan muuttaakseen minut. Poissaolosi opetti minut olemaan itseni kanssa. Siellä oleminen – minulle – itselleni. Kuinka arvostaa ajatuksiasi, tunteitasi, unelmiasi. Hän opetti minulle, että rakkaus, jota etsin sinusta, on jo olemassa minussa.
Sinun lähtösi ei ollut tarinan loppu, mutta uuden luvun alku. Lukuja, joissa opin rakastamaan ilman ehtoja, elämään ilman pelkoa ja uskomaan, että menetyksen jälkeen ei ole tyhjyyttä, vaan vapautta.
Ja nyt kun katson taaksepäin, en näe sinua enää tuskana, vaan käännekohtana. Uusi elämä ilman sinua. Se on mukavaa. Olen kiitollinen, että sait minut ymmärtämään arvoni, voimani ja unelmani. Lähdönne muistutti minua siitä, että voin menettää kaiken, ah niin kauan kuin minulla on itseni, minulla on kaikki.
