Joulukuu ei tuo ihmeitä, vaan selkeyttä. Selkeyttä siihen, mikä on pudonnut pois, mikä on jäljellä ja mikä tarvitsee uuden rakenteen. Se on kuukausi, jolloin pienistä muutoksista tulee tärkeämpiä kuin suurista teoista. Ihminen on kahden maailman välissä: yhä vanhassa vuodessa, mutta jo toinen jalka uudessa. Juuri tässä välitilassa tapahtuu vilpittömyys. Ei ole spektaakkelia – on hiljaisuus, joka paljastaa sen, mikä on työnnetty syrjään koko vuoden.
