Ennen vanhaan naiset jakoivat kaiken. He jakoivat intiimimmät ja herkimmät salaisuudet, valmistivat yhdessä ruokaa, jakoivat elämäntarinoitaan. Naiset ja lapset viettivät päivänsä läheisessä ja yhteydessä olevassa yhteisössä. Silloinkin kun tulivat ne kuukauden päivät, jolloin naiset ovat erityisen herkkiä ja kaipaavat lisää rauhaa, naiset kokoontuivat tähän punaiseen telttaan, jossa he pitivät huolta toisistaan ja välittivät toisistaan. Nykyään kaikki on toisin. Useimmat naiset elävät eristyksissä, jotkut jopa erossa kodeistaan, ystävistään. Siksi mahdollisuudet ja aika, jonka he voivat viettää yhdessä, ovat hyvin rajalliset. Mikä on surullista, koska useimmat naiset todella kaipaavat tätä parantavaa, lohduttavaa ja hoitavaa voimaa, jonka vain naiset voivat tarjota.
