Myönnän, että istuessani näppäimistön ääreen kirjoittamaan tätä artikkelia olin hieman peloissani. Ei sellaista pelkoa, jonka saa, kun tuntee Ferrarin takaosan menettävän pidon mutkassa 180 km/h nopeudella. Se on erilaista pelkoa. Eksistentiaalista. Mietin, onko tämä viimeinen kerta, kun minä, Jan Macarol, kirjoitan tällaisen pääkirjoituksen "käsin", ennen kuin minut korvaa algoritmi, joka ei juo kahvia, ei valita veroista ja voi kirjoittaa koko Shakespearen tuotannon silmänräpäyksessä. Professori Stuart Russell, mies, joka kirjaimellisesti kirjoitti tekoälyn oppikirjan, sanoo, ettemme ole kaukana tuosta skenaariosta. Ja jos hän sanoo, että olemme pulassa, meidän pitäisi kuunnella häntä.
