Kiitos ystävät! Mitä teemme, kun maailma ympärillämme alkaa romahtaa? Kenelle soitamme, kun tunnemme olevamme eksyksissä, kun epätoivo hiipii hiljaa mieleemme? Juuri näinä vaikeina hetkinä ystävyyden todellinen arvo paljastuu.
On ihmisiä, jotka jättävät meidät, kun olemme pahimmillamme, ja on ihmisiä, jotka ne pysyvät - mitä tahansa. Omistan tämän levyn heille, todellisille ystäville, jotka ovat kanssamme kaikissa sääolosuhteissa, kaikissa olosuhteissa, ilman odotuksia ja ehtoja. Harvinainen helmi.
Ne, jotka tietävät millaista on olla loukkaantunut ja olla yksin!
Kiitos ystäville, jotka ymmärtävät, että elämä ei aina ole satua ja että jokaisella on taistelunsa. He tietävät, että pimeät päivät ovat luonnollinen osa elämää ja että joskus tarvitsemme vain jonkun, joka vain kuuntelee. He eivät esitä kysymyksiä, eivät etsi nopeita ratkaisuja, he ovat yksinkertaisesti olemassa - kuin hiljaisia tovereita, jotka saavat meidät tuntemaan, ettemme ole yksin.
He ovat läsnä, vaikka sanoja ei tarvita
On hetkiä, jolloin sanat eivät riitä. Kun kipulla ja ahdistuksella ei yksinkertaisesti ole ilmaisua. Ja silti todelliset ystävämme tietävät kuinka tulla, vaikka emme löydä oikeaa tapaa ilmaista sitä, mikä painaa meitä. Läsnäolollaan, lämpimällä halauksella tai lempeällä hymyllä he osoittavat meille, että on hyvä olla haavoittuvainen. Heidän läsnäolonsa rauhoittaa meitä, muistuttaa meitä siitä, että olemme arvokkaita ja rakastettuja, vaikka emme itse uskoisikaan.
Tukea, vaikka matka olisi pitkä
Kaikki kamppailut eivät ole lyhytaikaisia, ja joskus ystävät pysyvät rinnallamme pidempään kuin voisimme koskaan odottaa. He kantavat huolemme painon, nostavat meidät ylös, kun emme voi tehdä sitä itse. Heidän sinnikkyytensä ja uskollisuutensa ovat kuin valoa pimeän tunnelin päässä. Ne osoittavat meille, että voimaa voidaan löytää, vaikka uskomme menettäneemme sen. Kiitos, että et luovuta, että uskot meihin, vaikka emme itse usko siihen.
Hyväksyit meidät sellaisina kuin olimme - ja jäit
Todelliset ystävät eivät tuomitse. He hyväksyvät meidät juuri sellaisina kuin olemme, kaikkine virheineen, epävarmuuksineen ja epäilyineen. He eivät välitä, jos joskus nostamme kätemme, jos joskus putoamme tai vetäydymme itseemme. He ovat aina paikalla, valmiina auttamaan, kun olemme valmiita palaamaan. Heidän rakkautensa ja tukensa ei ole sidottu vahvuutemme tai menestykseemme. He hyväksyvät meidät ihmisinä, kaikkine epätäydellisyyksineen.
