Kuinka monta kertaa päätöksiä on tehty vain muiden miellyttämiseksi? Kuinka monta kertaa valittiin vastaus, joka oli turvallisempi, vähemmän rohkea, odotetumpi? Kuinka monta unelmaa menetettiin ennen kuin niillä oli edes mahdollisuus tulla todella eloon?
Mutta sitten tapahtuu muutos
Hitaasti, melkein huomaamattomasti, validoinnin tarve alkaa hiipua. Äänet, jotka kerran sanelivat säännöt, muuttuvat vain taustameluksi.
Yhtäkkiä sinun ei enää tarvitse selittää päätöksiäsi kenellekään. Yhtäkkiä ei ole enää tarvettajotta joku muu sanoisi: "Kyllä, tämä on oikea tapa, koska ainoa, joka voi sanoa sen, on ollut täällä koko ajan." se olet sinä!
Nautinnosta tulee menneisyyttä
Kuinka kauan kesti käyttää naamioita, näytellä rooleja, säätää äänensävyä ja ilmeitä vain saadakseen muut nyökkäystämään? Kuinka paljon energiaa panostit sellaisen täydellisen version löytämiseen itsestäsi, josta kaikki pitävät?
Ja sitten – kuin joku olisi avannut ikkunat – tulee helpotus. Et koskaan riitä joillekin ihmisille. Jotkut ihmiset löytävät aina jotain muutettavaa.
Eikä sillä ole enää edes väliä. Koska miellyttävä on maraton ilman päämäärää, ja jonain päivänä käy selväksi - että tämä kilpailu on turha.
Todellinen ystävyys ei vaadi selityksiä.
On ihmisiä, jotka ymmärtävät sinut ilman selityksiä. Kukapa ei vaadi todisteita siitä, miksi jokin on oikea päätös. Kuka ei punnitse arvoasi sen perusteella, kuinka hyvin vastaat heidän odotuksiinsa.
Ne, jotka jättävät sinut, kun he eivät enää saa kuvittelemaansa versiota – he eivät koskaan olleet täällä. Ja ne jotka jäävät, ei väliä – nämä ovat ainoita, jotka ovat koskaan todella laskeneet.
Todistus on valmis.
Kuinka kauan on ollut mentaliteetti: "Minun täytyy näyttää heille, että he ovat väärässä"? Kuinka paljon energiaa meni todistamaan totuus ihmisille, jotka eivät koskaan halunneet nähdä sitä?
Ja sitten tulee hetki, jolloin tämä kaikki yksinkertaisesti hylätään. Anna heidän uskoa mitä haluavat. Anna heidän olla omat mielipiteensä. Anna heidän luoda omat tarinansa. Koska tämä ei ole enää taistelun arvoinen taistelu. Heidän totuus ei välttämättä ole sinun totuusi.
Ei enää tarvetta pakkosuhteille
Kuinka paljon aikaa tuhlattiin ihmisiin, jotka vaativat aina enemmän mutta eivät koskaan antaneet samaa? Kuinka monta kertaa olet tuntenut tarvetta ylläpitää suhteita vain siksi, että sinun on pakko?
Mutta nyt - vihdoin - tulee oivallus, että todellinen yhteys, ystävyys, ei ole todellista, jos vaaditaan jatkuvaa näyttöä. Jos se on uuvuttavaa, se ei ole sen arvoista. Jos se on totta, se yksinkertaisesti on olemassa – ilman vaivaa, epäilemättä, ilman kysymyksiä.
Ainoa asia, jolla on merkitystä, on oma polkusi.
Kun vahvistuksen tarve katoaa, jäljelle jää vain olemus – se, mikä on aina ollut täällä. Oma unelma, omat halut, omat valinnat. Ja yhtäkkiä kaikki muuttuu.
Kyse ei ole enää siitä, kuka sanoi jonkun olevan oikein. Kyse ei ole enää siitä, kuka on samaa mieltä. Kyse ei ole enää siitä, ovatko kaikki onnellisia. Kyse on vain tästä, Oletko tyytyväinen elämääsi, jonka luot?