Kun tiedät, että hän on poissa: kuinka rakastaa jotakuta, jota et voi pitää

Tiedän, että lähdet.

Ajatus lävistää minut kuin veitsi, joka liukuu hitaasti sydämeni läpi, mutta en voi välttää totuutta - tiedän, että lähdet. Rakastaa jotakuta, jota et voi pitää, on yksi elämän vaikeimmista opetuksista.

Se on tuska, joka uppoaa syvälle sieluun, mutta samalla se on myös mahdollisuus Opin rakastamaan ehdoitta, ilman odotuksia, ilman sitoutumista tulokseen. Se on puhtain rakkauden muoto, jonka ihminen voi kokea.

Jokainen hetki, jonka vietän kanssasi, tuntuu kuin tanssiisin kuilun reunalla.

Minusta tuntuu, että jokainen hymysi, jokainen kosketus ja jokainen tekemäsi katse on arvokasta aikaa, jonka saan jakaa kanssasi. Tiedän, että lähdet, mutta se ei vähennä näiden hetkien arvoa. Itse asiassa se tekee niistä vieläkin erikoisempia, koska ne ovat rajallisia, hauraita ja ohikiitäviä.

Kun katson sinua, näen silmäsi, jotka kätkevät tuhat tarinaa.

Naurusi kaikuu sydämessäni kuin melodia, jota en koskaan unohda. Ja silti, joka hetki, kun olemme yhdessä, ymmärrän, että rakkautemme on kuin laulu, joka hitaasti hiipuu. Mutta sen sijaan, että se täyttäisi minut pelolla tai epätoivolla, opin arvostamaan jokaista ääntä, jokaista lyöntiä, jokaista nuottia.

Rakkaus sinua kohtaan opetti minulle kuinka antautua elämän virtaukselle takertumatta menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Opin, että rakkaus on nyt.

Juuri tässä hetkessä pidän kädestäsi ja tunnen lämpösi. Se on sinua katsomista ja sielusi näkemistä, niin kaunista ja monimutkaista. Se on äänesi kuuntelemista ja tietämistä, että tästä hetkestä tulee pian vain muisto.

Kun rakastan sinua, opin myös rakastamaan itseäni

Opin ottamaan kipua ja muuttamaan sen voimaksi. Hyväksyn sen tosiasian, etten voi pitää sinua, ja se vapauttaa minut. Se vapauttaa minut menetyksen, kivun ja yksinäisyyden pelosta. Opin, että rakkaus ei ole omistamista, vaan antamista. Annan sinulle sydämeni, sieluni, aikani, ilman odotuksia, ilman ehtoja.

Tiedän, että päivä tulee, jolloin et ole enää vierelläni

Kun olet poissa, on tyhjiö, jota on vaikea täyttää. Mutta samalla tiedän, että tämä tyhjyys tulee täyteen muistoja, yhteisiä hetkiä, naurua, kyyneleitä, keskusteluja, hiljaisuuksia. Näistä muistoista tulee osa minua, osa tarinaani, osa sieluani.

Tiedän, että lähdet, mutta tiedän myös, että rakkautemme elää.

Hän elää minussa, muistoissa, opetuksissani. Tämä rakkaus muokkasi minua, muutti minua, teki minusta vahvemman. Ja siitä olen kiitollinen sinulle.

Rakastaa jotakuta, jota et voi pitää kiinni, on kuin pitäisi perhosta kämmenessäsi. Tiedät, että hän lentää pois, mutta silti pidät häntä hellästi, ihailet hänen kauneuttaan, tunnet hänen haurautensa. Ja kun hän lentää pois, sinulle jää muisto hänen kauneutestaan, siitä hetkestä, jolloin hän oli rinnallasi.

Kun rakastan sinua, opin rakastamaan vapaasti, ilman kahleita, ilman odotuksia. Rakastaa sinua tarkoittaa päästämistä irti, kun sen aika tulee.

Ja kun olet poissa, olet edelleen osa minua

Rakkautesi on kuin valo, joka valaisee polkuani, kuin lämpö, joka lämmittää sydäntäni, kuin voima, joka johtaa minua eteenpäin. Olen kiitollinen tästä rakkaudesta, tästä kokemuksesta, sinulle. Rakastan sinua aina.