Miksi rakkaus joskus satuttaa meitä niin paljon? Eikö rakkauden pitäisi tehdä meidät onnelliseksi, kohottaa meidät ja yhdistää meidät? Rakkaus ei satuta!
Kysymme tätä usein itseltämme kysymyksiä, kun tunnemme, että jokin, jonka pitäisi olla kaunista, satuttaa meitä. Mutta onko rakkaus todella se mikä sattuu?, painavatko päätöksemme, odotuksemme ja pelkomme sitä?
Hän on puhdas ja vapaa. Olemme niitä, jotka ryöstävät häneltä hänen todellisen olemuksensa.
Rakkaus itsessään ei ole tuskallista
Puhdasta energiaa ytimessä. Sen vahvuus on yhteydessä, luottamuksessa ja hyväksymisessä. Se ei kanna taakkaa, ei aiheuta kipua eikä vaadi mitään, mitä se ei voi tarjota takaisin.
Kun tunnemme kipua ihmissuhteissa, se ei useinkaan johdu rakkaudesta itsestään, vaan omista haavoistamme, odotuksistamme ja peloistamme. Luomme muureja, kun pelkäämme menettämistä tai loukkaantumista.
Mikä tekee rakkaudesta tuskallista?
Kun lisäämme rakkauteen omien epäilyjemme, epävarmuutemme tai täydellisyyden halumme painon, siitä tulee monimutkaista. Haluamme olla hallinnassa, koska pelkäämme häviämistä. Etsimme vahvistusta, koska emme usko, että olemme tarpeeksi. Mutta hän ei tarvitse niitä kahleita. Itse asiassa se alkaa murtua, kun heijastamme sisäiset pelkomme siihen.
Tuska tulee, kun odotamme rakkauden korjaavan kaiken, mikä meitä vaivaa. Mutta hän ei ole pelastaja, se on vain peili, joka näyttää meille keitä olemme.
Todellisen rakkauden salaisuus
Todellinen rakkaus syntyy, kun opimme hyväksymään itsemme ja muut sellaisina kuin olemme. Se ei ole täydellinen, mutta se ei vaadi täydellisyyttä. Siitä tulee valoa, kun annamme sen olla olemassa ilman ehtoja ja ilman odotuksia.
On tärkeää ymmärtää, että rakkaus ei ole lahja, jonka saamme, vaan pikemminkin jotain mitä rakennamme. Luottamus, kunnioitus ja haavoittuvuus ovat perusta, jonka avulla hän voi kasvaa ilman kipua.
Kuinka vapauttaa hänet kivusta?
Ensinnäkin meidän on myönnettävä, että kipu ei ole osa rakkautta, vaan seurausta sisäisistä kamppailuistamme. Rakkaus vapautuu kivusta, kun päästämme irti kontrollin tarpeesta, kun annamme anteeksi itsellemme ja muille ja kun keskitymme siihen, mikä yhdistää meitä.
Esitetään itsellemme kysymys: "Rakastanko sydämestä vai pelosta?" Sydän ei tunne kipua, mutta pelko sulkee meidät siltä. Kun opimme rakastamaan luottamuksella ja avoimuudella, rakkaudesta tulee sitä mitä se aina oli - onnen ja vapauden lähde.
Rakkaus on voimasi
Se ei ole monimutkaista eikä tuskallista, kun annamme sen yksinkertaisesti olla olemassa. Se ei vaadi täydellisyyttä, vaan vilpittömyyttä. Siinä ei ole tilaa kärsimykselle, jos sitä vaalitaan kunnioituksella ja ymmärryksellä.
Anna rakkauden olla inspiraatiosi, ei taistelusi. Älä anna sen painaa sinua, vaan nostaa sinua. Sillä se ei ole tuskallista – me teemme siitä sellaisen.
