Koulutus on avainasemassa lapsen tunnemaailman muokkaamisessa. Ihmettelemme usein, mitä teemme oikein ja missä saatamme tehdä virheitä. Yksi yhä painavammista haasteista on lasten ahdistus, joka ilmenee monissa muodoissa – liiallisesta tuntemattoman pelosta fyysisiin oireisiin, kuten vatsakipuihin ja unettomuuteen.
Mutta onko mahdollista, että tietyt vanhempien käyttäytymismallit edistävät kehitystä ahdistusta? Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyt vanhemmat kasvattavat todennäköisemmin ahdistuneita lapsia.
Ylisuojelevat vanhemmat: Kun maailma on liian vaarallinen
Yksi tunnetuimmista lapsen ahdistukseen johtavista käyttäytymismalleista on ns "helikopterikasvatus". Tämä on ylisuojelevan vanhemmuuden muoto, jossa vanhemmat valvovat jatkuvasti lapsiaan, puuttuvat jokaiseen päätökseen ja yrittävät poistaa mahdolliset esteet tai vaarat lapsen tieltä. Ensi silmäyksellä näyttää siltä, että tällaiset vanhemmat haluavat lapselleen vain parasta, mutta todellisuudessa he estävät lapsiaan kohtaamasta elämän haasteita ja kehittämästä joustavuutta.
Lapsen liiallinen suojeleminen vaikeilta tilanteilta, kuten konfliktilta ikätovereiden kanssa tai epäonnistumiselta koulussa, estää lasta oppimasta käsittelemään tunteitaan. Selviytymisstrategioiden kehittämisen sijaan lapsi oppii, että maailma on liian vaarallinen kohdatakseen yksin. Tämä johtaa lisääntyneeseen avuttomuuden ja ahdistuksen tunteeseen, kun kohtaat todellisia haasteita, tunnet itsesi valmistautumattomaksi ja epäpäteväksi.
Vanhempien pelko siirtyy lapsille
Toinen tärkeä lasten ahdistukseen vaikuttava tekijä on vanhempien käyttäytyminen kärsivät itse ahdistuksesta tai he pelkäävät liikaa tiettyjä tilanteita. Lapset ovat kuin sieniä - he imevät itseensä kaiken ympäristöstään kokemansa, ja jos he tuntevat vanhempansa pelkäävän ympäröivää maailmaa, he usein siirtävät sen itselleen.
Esimerkiksi vanhemmat, jotka pelkäävät korkeutta, eivät vain estä lapsiaan kiipeämästä puihin, vaan käyttävät ahdistusta kommunikoidakseen, että maailma on vaarallinen ja täynnä uhkia. Tällainen käytös saa lapsen alkamaan epäillä omaa turvallisuuttaan, mikä lisää entisestään ahdistuksen tunteita. Tällaisessa ympäristössä kasvavilla lapsilla voi olla vaikeuksia kehittää tervettä itsetuntoa ja turvallisuuden tunnetta.
Ongelmien välttäminen ja kyvyttömyys selviytyä
Se on tärkeä elementti emotionaalisen joustavuuden kehittämisessä kykyä kohdata haasteita. Vanhemmat, jotka antavat lasten välttää vaikeita tilanteita tahattomasti, lisäävät heidän kyvyttömyyttään oppia voittamaan pelkonsa. Sen sijaan, että lapsi kokee epäonnistumisen ja sitten oppii virheistään, vanhemmat varmistavat, etteivät he koskaan kohtaa riskejä. Tämän seurauksena lapsi ei kehitä tarvittavia työkaluja turhautumiseen, mikä johtaa lisääntyneeseen ahdistukseen, kun hän joutuu odottamattomiin tai epämiellyttäviin tilanteisiin.
Kuinka auttaa lapsia voittamaan ahdistuksen?
Ensimmäinen askel on ymmärtää se jokainen epäonnistuminen tai virhe ei ole katastrofi. Lasten on opittava, että haasteet ovat osa elämää, ja vanhemmat voivat tukea heitä rohkaisemalla heitä ratkaisemaan ongelmia itse sen sijaan, että he tulisivat joka kerta auttamaan. On myös tärkeää, että vanhemmat työskentelevät oman pelkonsa ja ahdistuksensa parissa eivätkä siirrä huoliaan lapsilleen.
Tuki, myötätunto ja lapsen rohkaiseminen tutkimaan maailmaa yksin ovat avainasemassa emotionaalisen joustavuuden kehittämisessä. Lasten tulee tuntea, että heidän vanhempansa luottavat heihin ja uskovat heidän kykyihinsä. Näin he kehittävät helpommin itseluottamusta ja selviävät ylisuojelevan vanhemmuuden aiheuttamasta ahdistuksesta.
Johtopäätös: vanhemmat roolimalleina
Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta, mutta on tärkeää tunnistaa, milloin pelkomme saattaa aiheuttaa lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Oikealla lähestymistavalla ja tietoisuudella omat käyttäytymismallimme voimme auttaa lapsia kehittämään voimaa, luottamusta ja emotionaalista joustavuutta, mikä auttaa heitä voittamaan ahdistuksen ja menestymään maailmassa.
