Teknologian eksponentiaalisen kasvun, merten ja aurinkokunnan tutkimisen, tekoälyn kehityksen, 3D-tulostimien sekä päänsiirtojen ja avaruushyppyjen lupausten tuomien toiveiden ja pelkojen keskellä voimme kysyä itseltämme, mitkä ovat ihmiskunnan rajat. Kuinka pitkälle voimme mennä avaruudessa? Tulemmeko koskaan olemaan kuolemattomia? Hallitsemattoman ja ahneen kehityksen sattuessa kohtaammeko Matrixin ihmisten kohtalon (ja kenties jopa ilman pelastajaa Neoa?). Emme tiedä kaikkia vastauksia näihin kysymyksiin. Mutta tiedämme, millainen maailmankaikkeus on. Avaruuden tutkimuksemme on äärimmäisen rajallista riippumatta siitä, mitä teknologiaa tulevaisuudessa löydämme.
Vastaus kysymykseen, kako daleč lahko gremo v vesolju, nas z znanstvenimi dokazi v trenutku razoroži: menda ne prav daleč. Tam obstajajo omejitve, ki jih človeštvo zelo verjetno ne bo moglo nikoli premagati. Meje so nam začrtane okoli našega galaktičnega prostora. Glede na trenutno obnašanje vesolja nam bo vstop v druge galaksije, ne glede na našo iznajdljivost in razvoj, ostal za vedno zaprt.
LUE LISÄÄ: The Microclimate Chair: Revolucionarna oblika regeneracije
Dobra novica je, da je naša galaksija dovolj velika, da nas bo njeno raziskovanje gotovo okupiralo par (sto) tisoč let. A tisti, ki verjamejo v reinkarnacijo in upajo, da bodo čez nekaj ciklov kot Luke Skywaker potovali po intergalaktičnem prostoru (ter mogoče celo našli the force), se bodo morali sprijazniti z dejstvom, da to verjetno ne bo nikoli mogoče. V videu si lahko ogledate podrobno razlago, zakaj je tako. (A ne pozabite: Dum spiro spero!)
