Kuinka monta kertaa olet rakastanut jotakuta, joka ei rakastanut sinua takaisin? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt, todistanut, odottanut ja toivonut? Ja milloin viimeksi katsoit itseäsi ja kysyit itseltäsi: miksi teen tätä? Miksi taistelen jonkun puolesta, joka ei pysty rakastamaan minua?
Miksi jäät suhteisiin, joissa olet näkymätön, joissa rakkaus sattuu yhä enemmän? Ehkä siksi, että uskot tämän muuttuvan jonain päivänä. Ehkä siksi, että olet vakuuttunut siitä, että sinun täytyy antaa enemmän ansaitaksesi sen.
Mutta joskus suurin voitto ei olekaan sinnikkyydessä, vaan siinä, että tietää, miten lähteä pois.
Ehkä kyse ei ollutkaan siitä, että rakastit liian vähän – vaan siitä, että rakastit jotakuta, joka ei tiennyt, miten rakastaa sinua takaisin. Annoit, mutta jäit tyhjäksi. Ja kun rakkaus muuttuu taisteluksi, jossa menetät itsesi, on aika kysyä itseltäsi, kenelle sen oikeastaan annat. Ja miksi.
Ei ole väärin rakastaa syvästi.
On väärin, kun tämä rakkaus pyörii vain yhteen suuntaan. Kun annat, mutta et saa takaisin. Kun odotat jotakuta, joka ei koskaan aivan saavu luoksesi. Kun puolustelet jokaista hiljaisuutta, jätä huomiotta jokainen kylmä katse ja peitä jokainen tuskallinen aukko kärsivällisyydellä.
Rakkaus ei ole pyyntö. Se ei ole jotain, mitä sinun täytyy pyytää, todistaa tai ansaita. Jos joutuu jatkuvasti riidelemään, niin se on riita, ei parisuhde. Ja tässä taistelussa sinä olet se, joka käyttää haarniskaa – ilman että kukaan edes hyökkää kimppuusi.
Pysyt suhteessa, jossa rakkaus on mennyttä, koska olet riippuvainen mahdollisuuksista. Ajatuksen kanssa, jonka kerran kuulit. Versiolla ihmisestä, joka on olemassa vain toiveissasi. Rakastat sitä, mitä voisi olla – et sitä, mitä oikeasti on.
Ja sinä eksyt tähän illuusioon. Tukahdutat sen, mitä todella tarvitset. Otat askeleen taaksepäin ollaksesi hyväksyvämpi. Kärsit hiljaa, koska uskot hänen vihdoin huomaavan sinut. Mutta joku, joka ei osaa rakastaa nyt, ei osaa rakastaa sinua koskaan. Ei väliä kuinka paljon annat.
Mitä todella etsit?
Joskus et taistele ihmisen puolesta – taistelet tunteen puolesta. Jotta se riittäisi. Ansaita vihdoin rakkautta. Ehkä siksi, ettet ole koskaan saanut sitä ehdoitta. Koska sinun on aina täytynyt tehdä jotain ollaksesi arvokas. Ja siksi etsit nyt parisuhteista vahvistusta sille, että sinut hyväksytään juuri sellaisena kuin olet – ilman, että sinun tarvitsee todistaa mitään.
Mutta etsit sitä väärästä paikasta. Et saa aitoa vahvistusta joltakulta, joka ei osaa rakastaa sinua. Ja rakkaus, jossa sinun on jatkuvasti annettava periksi, sopeuduttava ja kannettava taakkaa itse, vie lopulta pois juuri sen, mitä siinä etsit – rauhan, yhteyden ja turvallisuuden.
Lopetat taistelemisen, kun alat kuulla itseäsi.
Kun et enää sekoita kipua rakkauteen. Kun tajuat, että lähtö ei ole tappio, vaan rohkeutta. Rohkeutta puolustaa itseäsi – jopa niiden edessä, jotka eivät ole koskaan osanneet rakastaa sinua.
Ja kun todella teet sen – kun sanot tarpeeksi – tulet vihdoin huomaamaan, että yritit koko tämän ajan todistaa jotain, mikä ei koskaan ollut tarpeen. Että sinä et ollut ongelma. Ongelmana oli, että taistelit jonkun sellaisen puolesta, joka ei koskaan tiennyt, miten rakastaa sinua.
Sitten et enää pyydä, että joku rakastaisi sinua. Sitten valitset itse. Eikä tämä ole rakkauden loppu – tämä on vain sen todellinen alku.
