Lolita on siis esitys/installaatio/interaktiivinen museo, joka käsittelee esityksen tekemistä, taiteellista kriisiä, epäonnistumista ja ei-esitystä. Voiko se olla esitys, jos sitä ei ole olemassa ollenkaan? Tai jos se ylittää yhden taiteellisen ...
Se on siis Lolita on esitys/installaatio/interaktiivinen museo, joka käsittelee esityksen tekemistä, taiteellista kriisiä, epäonnistumista ja ei-esitystä.
Voiko esitys olla esitys, jos sitä ei ole olemassa ollenkaan? Tai jos se siirtyy taidemuodosta toiseen. Taiteen on tarkoitus olla rajatonta...
”Lopulta päädyn siihen, että ’esitys’ itsessään ei ole Lolitassa lainkaan tärkeä. Esitys, esittävä taide, taide itsessään, taiteilija... Lolitassa meidät kaikki esitellään/näytellään ripauksella ironiaa. Taiteilija ylistää itseään hyvän maun rajojen yli, Lolita kieltäytyy paljastamasta todellista identiteettiään, esityksestä tulee museo ja museosta lahja matkalle... Mutta ironiasta huolimatta Lolita yleensä aina viettelee katsojansa. Lisäksi se jättää jokaisessa muodossaan tilaa uusille ja uusille ideoille. Joten sinäkin olet tervetullut antamaan Lolitalle uudet kasvot, uusi identiteetti, ilman mitään varauksia esityksen jälkeen, lasillisen viinin tai muiden päihdyttävien juomien äärellä.”
Nina Jan
Idea ja toteutusNina Jan
Yhteistyössä jonkun kanssa: KUD NUM, kerätty.yksilö., Kanaal Studio 10 (Amsterdam), Le Chein Perdu (Bryssel)
Heidän ehdottamiensa Lolita-identiteettien avulla: Katja Bernik, Urša Sekirnik, Kaja Teržan, Vid Jan, Miha Mlakar, Nina Božič, Jana Jevtović, Sara Piljek, Özge Derman, Miha Eržen, Rodrigo Uribe Pacheco, Jaka Banič, Clara Saito, Stefanie Schellekens, Céline Larrère, Maaike, Da Aleksandra Janeva et Imfeld, Da Aleksandra Janeva Dachauer, Mirka Kaakinen, Lolita, Polona Reya, Ana Dubljević ja ehkä joku muu.
