Kuvittele hetki, jolloin voisit katsoa maailmaa ilman jatkuvaa tuomiovasaraa päässäsi. Ilman välitöntä reaktiota: "Hän on töykeä, hän on pinnallinen, tämä on väärin, tämä on oikein." Krishnamurti sanoi kerran, että kyky tarkkailla ilman tuomitsemista on älyn korkein muoto. Mutta vakavasti - kuinka monta kertaa olet todella yrittänyt sitä? Maailmassa, jossa tuomiot ovat jokapäiväinen ateriamme, olemme tulleet riippuvaisiksi mielipiteistä, kuten kofeiinista: ilman niitä tuntuu, että meiltä puuttuu osa identiteettiämme. Onko se todella niin?
Kun tuomiot ovat turvavyömme – mutta ovatko ne edes totta?
Jokainen meistä on jo ollut tilanteessa, jossa arvioimme jonkun pelkästään ensivaikutelman perusteella. Luulimme, että olimme oikeassa: "Katso, miten hän puhuu - hän on varmasti omahyväinen." Tai: "Voi, hän käyttää vain kalliita merkkejä, hänen täytyy olla matala." Mutta nämä tuomiot ovat harvoin enemmän kuin henkilökohtaisia ennusteita, jotka on levitetty niille, jotka eivät todella ansaitse niitä. Tuomiomme ovat kuin iltapäivälehtien otsikot – nopeita, teräviä, usein kaukana totuudesta. Hyväksymme ne kuitenkin tosiasioina. Miksi? Koska on helpompi huijata muita kuin todella tutustua heihin.
Saatamme pelätä, että ihmisten hyväksyminen ilman tuomitsemista "pehmentää" meitä tai tekee meistä haavoittuvampia. Jotta vahvat ajatuksemme maailmasta ja ihmisistä, jotka olemme niin kauniisti rakentaneet, murtuisivat. Ironia? Tuomiot sitovat meitä, rajoittavat vapauttamme ja pitävät meidät kahleissa. Haluammeko todella elää näin?
Ego: tuomari ja käyttäjä yhdessä
Egomme on se pieni kääpiö päässämme, joka haluaa aina olla vastuussa - parempi, älykkäämpi, vähemmän "vikainen" kuin kukaan muu. Se on sisäinen diktaattori, joka kertoo meille, että emme voi vain tarkkailla ilman tuomitsemista, koska se merkitsisi, että annamme periksi. Että olemme heikkoja. Että me olemme, Jumala varjelkoon, ei parempia kuin muut.
Mutta tässä on temppu: kun emme tuomitse, kun vain tarkkailemme, ego itse asiassa menettää voimansa. Hän menettää sen suloisen illuusion, että hän on välttämätön. Sen sijaan, että se saisi meidät tuntemaan olonsa heikoksi, tuomitsematon havainnointi voi täyttää meidät aidolla voimalla. Ei sillä voimalla, jonka saamme, kun olemme oikeassa, vaan sillä voimalla, joka tulee syvästä ymmärryksestä – Hei, en ehkä tiedä kaikkea, ja se on okei.
Harjoitus: Tarkkaile ja ole hiljaa (jos mahdollista)
Kokeile seuraavaa tänään: mene kadulle tai baariin, sammuta henkinen vasara ja vain Katso. Jos näet jonkun, joka näyttää välinpitämättömältä, älä oleta, että hänellä on tylsää. Jos tapaat jonkun, joka on pukeutunut eri tavalla, älä heti merkitse häntä "piirisi ulkopuolelle". Anna näkemäsi olla vain kohtaus – ihmiset liikkuvat kuin pilvet taivaalla. Näkeminen ilman analysointia, ilman tulkintaa. Onko se todella niin vaikeaa?
Egosi luultavasti kiemurtelee kuin hemmoteltu lapsi: "Mutta haluan tietää miksi!" Ja ymmärrettävästi – kaikki pitävät tuomioiden mukana tulevasta vallan tunteesta. Mutta sillä hetkellä, kun jätät tämän tarpeen sivuun, sinusta tulee enemmän vapaa. Näet enemmän, et vain omien olettamustesi kerrosten kautta.
Kuinka tuomiot tuhoavat rakkauden ja ymmärryksen
Oletko koskaan huomannut, kuinka tuomiot vaikuttavat suhteihimme? Luomme tahattomasti seiniä, odotusten, ihanteiden ja pettymysten muureja. Tuomitsemme kumppaneitamme, koska he eivät ole tarpeeksi tästä tai tuosta, vertaamme ystäviämme odotuksiimme ja arvioimme perheenjäseniämme ymmärtämättömiksi "totuutta".
Mutta rakkaus ei voi todella kukoistaa sellaisessa ilmapiirissä. Rakkaus syntyy hyväksymisen tilassa. Kun lopetamme tuomitsemisen, voimme todella nähdä rakkaamme. Ja mikä vielä parempi, alamme nähdä itsemme ymmärtäväisemmin. Tuomio luo tyhjiä huoneita sydämiimme, kun taas havainnointi ilman tuomiota luo tilaa yhteydelle, todelliselle läsnäololle.
Onko aika "detox" ego?
Kyky tarkkailla tuomitsematta ei ole muutamille valituille esoteerista taidetta. Se on työkalu, jota jokainen meistä voi käyttää, jos vain valitsee. Mutta se tuo enemmän kuin vain rauhaa - se tuo vapauden jatkuvan tuomitsemisen taakasta, jatkuvasta tarpeesta puolustaa oikeuttaan. Ja käsi sydämellä, kuka meistä ei haluaisi edes hieman enemmän helpotusta, vähän enemmän vapautta ja - miksi ei - hieman enemmän viisautta?
Älä odota, kunnes olet muinainen filosofi salliaksesi itsellesi hetken tuomitsematta. Salli itsesi nyt. Saatat tuntea sen hieman oudolta, mutta jos et yritä, et tiedä mitä olet jäänyt paitsi.
