Bernard Maria Koltesin läsnäolo teatteritilassamme ei ole sattumaa, sillä ohjaaja Ivica Buljan on aiemmilla teatterikausilla sovittanut hänet intohimoisesti. Teos Puuvillakenttien yksinäisyydessä pysyy ohjaajalle mustana helmenä, minkä vuoksi hän kutsui tärkeimmät näyttelijät slovenialaiseen...
Bernard Maria Koltesin läsnäolo teatteritilassamme ei ole sattumaa, sillä ohjaaja Ivica Buljan on aiemmilla teatterikausilla sovittanut hänet intohimoisesti. Teos Puuvillapeltojen yksinäisyydessä pysyy ohjaajalle mustana helmenä, minkä vuoksi hän kutsui tärkeimmät näyttelijät Robert Waltlin ja Marko Mandićin slovenialaiseen luomukseen. Heidän tulkinnansa kautta saamme Kidričevon valtavan tehdashallin ympäristössä mukaan vuoropuheluun jälleenmyyjän ja ostajan välillä. Kuten voimme kuvitella näyttämödialogin, se ei jää pelkäksi dialogiksi, sillä Koltes käyttää sanoja metaforisella tavalla kertoakseen nykyisestä historiasta, joka on rakennettu kauppaan tai libidin talous. Ennen meitä kaksi näyttelijää rakentaa maailmaa, jossa kaupankäynti ja neuvottelu koostuu oikoista haluista, irrationaalisista impulsseista ja kauneuden tavoittelusta, intohimosta,... Salaperäinen "reuna" ei jää huomaamatta, edes neljän vahvan tuottajan ansiosta.
