Kun katsoin ensimmäistä kertaa rakastunut kumppanini silmiin, luulin näkeväni niissä kaikki sateenkaaren värit, ja sitten hetken ajattelin nähneeni vain yhden - rakkauden värin. Viisi vuotta myöhemmin tätä väriä ei voida enää havaita vain silmillä, vaan jokaisesta olemukseni solusta, jokaisesta hengityksestä, jonka otan hänen vieressään aamulla.
Rakkautta viiden vuoden jälkeen se ei ole enää sitä alkuperäistä, kaipaava, palava rakkaus. Ei enää kipinöitä, jotka ravistelevat hermojasi ja pitävät sinut hereillä koko yön. Se on jotain paljon syvempää, hienovaraisempaa, mutta silti voimakkaampaa. Tämä on kypsää rakkautta.
Kuten viisas kirjailija Antoine de Saint-Exupéry kerran sanoi: "Rakastaminen ei tarkoita toistensa katsomista, vaan yhdessä katsomista samaan suuntaan.”Tämä on mitä sen jälkeen viisi vuotta sinä todella ymmärrät sen. Rakkaus on enemmän kuin vain intohimoista nautinnon etsimistä toisen syleilyssä, se on myös jaettua elämää, yhteinen unelma, yhteinen suunta, vaikka oletkin eri poluilla.
Haluan muistaa sen anekdootin, kun päätimme lähteä vaeltamaan vuorille keskellä kesää. Se oli hänelle helposti ajettava nousu, mutta minulle se oli todellinen haaste. Kun kompastuin, väsyneenä ja epätoivon partaalla, hän kääntyi puoleeni, ojensi kätensä ja sanoi: "Emme pääse huipulle, vaan vietämme tämän päivän yhdessä." Ei ole väliä kuinka nopeasti kuljemme, on tärkeää, että kuljemme yhdessä." Se oli oppitunti, joka muokkasi ymmärrystäni rakkaudesta ja suhteestamme.
Näissä viisi vuotta Opin, että rakkaus on joskus hiljaista. Aina kyse ei ole suurista eleistä, näyttäviä lahjoja tai intohimoisia halauksia. Joskus rakkaus on sitä, kun joku auttaa sinua pesemään astiat pitkän päivän jälkeen, kun he valmistautuvat sinulle kahvi juuri tuollaista, miten pidät siitä eniten, tai siinä, että hän tarttuu kädestäsi keskellä kävelyä ja kertoo kuinka paljon rakastaa sinua.
Olen myös oppinut, että rakkaus vaatii työtä. Se ei ole aina helppoa. Joskus on tehtävä kompromisseja, joskus täytyy myöntää virhe, joskus puhua vaikeista asioista. Mutta juuri tämä työ, tämä pyrkimys tekee myös rakkaudesta niin erityisen. Jokainen hetki, jonka vietämme yhdessä, jokainen askel, jonka otamme yhdessä, syventää tätä sidettä välillämme.
Aikuinen rakkaus on syvä kuin valtameri, yhtä ääretön kuin maailmankaikkeus, ja yllättää minut jatkuvasti uusilla syvyyksillä ja ulottuvuuksilla, jotka se voi saavuttaa. Viiden vuoden kuluttua rakkaus laskeutui. Se ei ole enää se myrskyinen, epävakaa voima. Se on vahva, vakaa, se on kuin koti, johon laskeudun mielelläni uudestaan ja uudestaan. Rakkaus viiden vuoden jälkeen on rauhaa. Se on turvapaikka. Se on kodikkuus. Se on uskollisuutta. Se on tietää, että rinnallasi on joku, joka rakastaa sinua ehdoitta riippumatta siitä, mitä elämä sinulle heittää.
Ja luota minuun, en haluaisi sitä millään muulla tavalla.
