Sota ja rauha

Vuoden teatteritapahtuman loi jo uuden vuoden ensimmäisinä kuukausina tällä hetkellä näkyvin slovenialainen näyttämötaiteilija, joka levittää sanaansa monissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Kyseessä on tietenkin Tomaž Pandur, joka saapuu myös Euroopan kulttuuripääkaupunkiin uusimmalla esityksellään Sota ja rauha. Koska Pandurin teatteri perustuu pitkälti visuaaliseen, hänen luomuksiaan on lähes turhaa kuvailla sanoin; ne voidaan tiivistää vain laajemmilla termeillä, kuten nerokas, järkyttävä, ilkikurinen, esteettinen, megalomaani... Kaikista käytettävissä olevista sanoista huolimatta hänen oma sukunimensä kuvaa häntä parhaiten, sillä hän on kehittänyt tyylillisesti ainutlaatuisen teatterin. Uusin teos, jolle hän on omistautunut, viittaa jälleen kerran Euroopan historian suuriin nimiin, erityisesti venäläisiin. Sen luomisen jälkeen vain harvat nimet ovat onnistuneesti lavastaneet Tolstoin romanttista eeposta, sillä teos perheistä ja heidän elämästään sodan ja rauhan aikoina lipsahtaa jokaisen tulkitsijan käsistä. Kuten Pandur on jo osoittanut, juuri tällaiset teokset sopivat parhaiten hänen näyttämölleen. Lähes kaksikymmentähenkinen näyttelijäorkesteri useista teattereista kertoo meille paitsi Venäjästä Napoleonin sotien aikana, kauniin Natasha Rostovan rakkaudesta, Andrei Bolkonskyn vaikeuksista ja vastoinkäymisistä, Pierre Bezukhovista ja monista muista hahmoista, myös laaja-alaisista käsitteistä ja tunteista, jotka voimme helposti tunnistaa omasta elämästämme. Kuten jo mainittiin, tarina tai eepos ei rakenna sanomaansa pelkästään näyttelijöiden kautta. Heitä auttavat: kaksi lavastajaa, kaksi säveltäjää, pukusuunnittelija ja valaistussuunnittelija. Nämä ovat myös alansa merkittävimpiä luojia. Lavastussuunnittelusta vastasivat Sven Jonke ja Nikola Radeljković, musiikista Silence-duo − Primož Hladnik ja Boris Benko, ja puvustuksesta vastasi Danica Dedijer. Koska valon ja varjon leikki lavalla heijastaa tärkeästi itse teoksen teemaa, valaistuksen suunnitteli Juan Gomez Cornejo.