Kuvittele hetki, jolloin voisit katsoa maailmaa ilman jatkuvaa tuomiovasaraa päässäsi. Ilman välitöntä reaktiota: "Hän on töykeä, hän on pinnallinen, tämä on väärin, tämä on oikein." Krishnamurti sanoi kerran, että kyky tarkkailla ilman tuomitsemista on älyn korkein muoto. Mutta vakavasti - kuinka monta kertaa olet todella yrittänyt sitä? Maailmassa, jossa tuomiot ovat jokapäiväinen ateriamme, olemme tulleet riippuvaisiksi mielipiteistä, kuten kofeiinista: ilman niitä tuntuu, että meiltä puuttuu osa identiteettiämme. Onko se todella niin?
