Opetit minulle enemmän kuin olisin koskaan odottanut. Tekojenne – en sanojenne – kautta rakensin maailman, jota nyt kannan mukanani. Ei selitystä, ei ohjeita. Juuri sillä, mitä olit.
kumppanuussuhteita
Väsyt hitaasti. Ei yhdellä askeleella, vaan tuhansilla pienillä askeleilla. Kun annat joka päivä vähän enemmän periksi. Itsellesi. Kun rikot rajoja, vannoit itsellesi, ettet koskaan ylitä niitä. Kun olet hiljaa välttääksesi konfliktia. Kun hymyilet, vaikka kurkussasi tuntuu repeämä.
Uskotko, että täydellisten parisuhteiden pitäisi aina olla riidattomia? Luuletko, että tosirakkaus tarkoittaa sitä, ettei sinun koskaan tarvitse ilmaista tunteitasi? Oletko varma, että sinun täytyy kestää kipua todistaaksesi sitoutumisesi?
Miksi jäädä sinnittelemään siellä, missä on onneton? Mitä oikeasti pelkäät – yksinäisyyttä, muutosta, tuntematonta? Oletko vakuuttanut itsellesi, että olisi parempi, jos vain odottaisit hieman kauemmin? Kuinka monta unelmaasi, tavoitettasi ja iloasi olet uhrannut säilyttääksesi jotain, mikä on jo kauan sitten menettänyt merkityksensä?
Kuinka kauan aiot odottaa, että asiat paranevat ihmeellisesti? Milloin lakkaat uskomasta tyhjiin lupauksiin ja alat luottaa siihen, mikä on silmiesi edessä? Oletko valmis elämään suhteessa, jossa uskollisuus ei ole itsestäänselvyys, vaan aina kysymysmerkki?
Miksi odotat vielä miehesi päätöstä? Miksi vielä uskot hänen muuttuvan? Kuinka monta kertaa sinun täytyy todistaa itsellesi, että ansaitset enemmän kuin hän on valmis antamaan sinulle?
Miksi etsimme aina oikeaa hetkeä rakkaudelle? Entä jos sellaista aikaa ei ole edes olemassa? Ja jos joku on oikeasti sinulle sopiva – miksi sinun pitäisi odottaa?
Kamppailetko sellaisen henkilön ympärillä, joka ei palauta samaa energiaa? Oletko löytänyt itsesi suhteesta, jossa annat kaikkesi ja toinen osapuoli on hiljaa? Kysy itseltäsi: kannattaako todella jatkaa jotain, joka väsyttää sinua?
Onko tämä edelleen rakkaus vai pelkkä tapa? Milloin sinusta tulee omien illuusiojesi vanki? Miksi lähteminen on niin vaikeaa, vaikka tiedät, että sinun pitäisi? Mutta kaikki illalliset ilman näkymää, kaikki halaukset ilman lämpöä ja hiljaisuutta, missä pitäisi olla yhteys, kertovat oman tarinansa.
Kannattaako todella pysyä suhteessa, joka ei enää tuo onnea? Onko ero todella epäonnistunut vai voiko se olla mahdollisuus täydelliseen uudestisyntymiseen?
Kysymykset, joita monet eivät uskalla esittää ääneen, huutavat pitkien öiden hiljaisuudesta. Sydän ymmärtää usein ensin, mutta mieli tarvitsee todisteita. Ja tänä aikana menetetään päiviä täynnä mahdollisuuksia.
Onko mahdollista ymmärtää miestä ilman pitkiä analyyseja, kyselyitä ja havaintoja?