Kun Brad Ingelsby ja Mark Ruffalo yhdistävät voimansa, tapahtuu jotain, mikä saa Scorsesen sanomaan: "Voi kyllä." Tervetuloa "The Taskiin", HBO:n uusimpaan arvodraamaan, joka raakasti leikkelee Amerikan sydämen veitsellä, joka leikkaa paitsi lihaa myös totuutta.
Philadelphiassa ei satanut vain sään takia – Tehtävä Sataa lyöntejä, tulitusta ja moraalisia ongelmia. Brad Ingelsby, mies joka järkytti meitä Easttownin tamma, palaa uudella tarinalla samasta kovasta työväenluokan ympäristöstä, jossa ihmiset ovat tottuneempia likaisiin käsiin kuin korkeisiin ihanteisiin. Tällä kertaa pääroolia ei kuitenkaan näyttele Kate Winslet savuke suussaan, vaan Mark Ruffalo, joka näyttelee väsynyttä mutta määrätietoista FBI-agenttia – miestä, jolta näyttää aina puuttuvan synkkiä piirejä, vastuuta ja sisäisiä konflikteja.
Roolit, jotka palavat (ja myös hieman kytevät)
Ruffalo ei ole ainoa tähti tässä raa'assa rikollisuutta ja eksistentialismia pursuavassa oopperassa. Tom Pelphrey – tuo tunteeton hölmö Ozark – tässä hän loistaa ”normaalina” isänä, joka johtaa sarjaa raakoja ryöstöjä. Hänen roolisuorituksensa on täydellinen esimerkki hajoamisesta: kuinka pitkälle mies voi mennä ennen kuin hänen moraalinen kompassinsa pettää – jos hänellä sellaista koskaan on ollutkaan?
Heitä tukee poikkeuksellinen näyttelijäkaarti: Emilia Jones (CODA) tulokkaana, joka haluaa uskoa järjestelmään (mutta voi kuinka hän ei onnistukaan), Martha Plimpton kuin armoton pomo, ja Raúl Castillo, joka jo kolmatta kautta peräkkäin näyttelee miestä, joka selvästi tietää jotain, mitä hänen ei pitäisi.
Se ei ole vain rikos, se on Amerikkalainen rikollisuus.
Tehtävä on paljon enemmän kuin vain menettelytapa. Se ei ole NCIS, jossa jokainen tapaus käsitellään 42 minuutissa ja lopuksi on onnellinen loppu. Ingelsby vaatii aitoutta: Philadelphia ei ole vain kulissien takana, se on oma persoonallisuutensa – betonikatuineen, tyhjine baaripöytineen ja ihmisineen, jotka yhä uskovat, että huomenna saattaa olla parempi päivä. (Spoileri: näin ei tule olemaan.)
Kymmenen jakson aikana sarja rakentaa hitaasti, lähes tuskallisesti, tarinaa, joka kietoutuu yhteen perhedraaman, rikoksen ja identiteettikysymykset. Milloin sinusta tulee hirviö? Ja kenellä on oikeus sanoa, että sinusta on tullut sellainen?
Ohjaus, joka hengittää käsikirjoituksen mukana
Jeremiah Zagar ja Salli Richardson-Whitfield eivät liioittele ohjauksessaan, mikä on tässä tapauksessa kohteliaisuus. Kamera viipyy usein hahmoissa sekunnin liian kauan – juuri sen verran, että tunnemme jokaisen päätöksen, jokaisen lausutun lauseen painon. Visuaalisesti sarja on synkkä, mutta ei koskaan masentava. Aivan kuin Fincher kuvaisi Lanka, jos pyydät häntä pidättäytymään.
Tuotannon painoarvo, joka tuntuu
Tuotannon takana on suuria nimiä – Ruffalosta, joka selvästi osaa olla kameran takana, veteraanituottajiin WIIPiin ja Public Recordiin. Lopputuloksena? Sarja, joka tuoksuu arvovaltaiselta, mutta ei ole snobilainen. Kuin kallein käytettyjen tavaroiden liikkeestä ostettu takki: hienostunut, mutta hyväksi havaittu.
Tehtävä on enemmän kuin vain sarja. Se on peili nyky-Amerikasta – rikkinäinen, verinen ja, mikä pahinta, todellinen.
Jos olet Easttownin tamma tekee sinut masentuneeksi, Tehtävä tein saman asian... mutta tällä kertaa nautit siitä vielä enemmän. Valmistaudu maanantaihin HBO Maxkun et katso sarjaa – tulet huopaJa kun se on ohi, haluat aloittaa alusta. Ei siksi, että olisi mitään käsittämätöntä, vaan koska haluat uskoa, että se olisi voinut päättyä toisin.
Mutta kuten Philadelphiassa sanotaan? ”Unelmat ovat ihmisille, joilla on niihin varaa.”
