"Michael Jackson tilasi myös meidän nallekarhumme", sanoi ystävällinen nainen ja asetti suuren täytetyn lelun tuolille, jossa oli pitkä puupöytä. "Kaikki tehty käsin, osa tilauksesta ja kaikki tehty suurella rakkaudella."
Vietimme päivän Sonnebergin pikkukaupungissa, joka oli aikoinaan maailman lelupääkaupunki. Jos emme kaikki sanoisi tätä meille yhdellä äänellä, en olisi uskonut, että muutama vuosikymmen sitten tämä pieni kaupunki tuotti jopa 20 % kaikista planeettamme leluista. Kaupungissa toimii tähän päivään asti leluvalmistajien yliopisto, ja vielä nykyäänkin jokainen asukas on ainakin jollain tavalla yhteydessä tuohon ensimmäiseen nallekarhuun, posliininukkeihin tai puuhevosiin. Ja olisi syntiä lähteä kaupungista käymättä yhdessä tärkeimmistä lelumuseoista. Meh, museo. Näin sanomme yleensä itsellemme astuessamme suurten, kosteiden ja pölyltä haisevien talojen eteen. Mutta tällä kertaa annoimme itsellemme taas katsoa lasten silmin ja uppoutua niiden peliin, jotka iPadin sijaan voisivat nauttia puisista, vaikeasti liikuteltavista nukeista ja huojuvista kolmipyöristä. Onneksi aurinko seuraa meitä kolmatta päivää ja Thüringenin metsän idyllisillä teillä korkeiden kuusien pitkät iltapäivän varjot välkkyvät automme katolla.
Tutkimme Saksaa ja annamme sille mahdollisuuden näyttää itsensä parhaassa, vieraanvaraisimmassa valossa.
Lue matkakertomuksen muut osat:
#1 Lelutie / #2 Lelutie / #3 Lelutie / #4 Toy Road