Christopher Nolan, elokuvallisten helmien, kuten "The Dark Knight" ja "Inception" mestari, seikkailee rohkeasti elämäkertaelokuvien maailmaan uusimmalla työllään "Oppenheimer". Elokuva seuraa teoreettista fyysikkoa J. Robert Oppenheimeria, joka tunnetaan atomipommin isänä.
Elokuva on visuaalisesti näyttävä, kuten Nolanilla on tapana tehdä, ja hänen vakituinen yhteistyökumppaninsa Hoyte van Hoytema toimittaa upeaa kuvausta. Tarina on jaettu kolmeen toisiinsa kietoutuvaan tarinaan tyypilliseen Nolan-tyyliin, mikä lisää tarinankerrontaan monimutkaisuutta. Tämä epälineaarinen lähestymistapa ei kuitenkaan välttämättä lisää paljon kerronnan rikkautta, ja sitä voidaan pitää puhtaasti tyylillisenä valintana.
Elokuvassa on myös vaikuttava näyttelijät, mukaan lukien Matt Damon, Emily Blunt ja Robert Downey Jr., jotka kumpikin lisäävät hahmoihinsa syvyyttä. Erityisesti Downey Jr. loistaa Lewis Straussina, atomienergiakomission puheenjohtajana, suorituksella, joka voi ansaita hänelle Oscar-ehdokkuuden.
"Oppenheimer" ei kuitenkaan ole vailla virheitä. Vaikka elokuvan kunnianhimoinen laajuus on ihailtavaa, se johtaa tarinaan, joka tuntuu ylikuormitetulta hahmoilla ja juoneilla. Tämä johtaa keskittymisen puutteeseen siihen, mikä pitäisi olla etusijalla: atomipommin eettiset vaikutukset.
Lisäksi Nolanin korostaminen älyllisillä arvoituksilla yli emotionaalisen syvyyden jättää katsojan tunteen irti. Elokuvan pituudesta huolimatta emme koskaan joudu Oppenheimerin ihon alle, joten meille jää päähenkilö, joka näyttää enemmän salakirjoitukselta kuin lihasta ja verta mieheltä.
Lopuksi "Oppenheimer" on elokuva, joka esittelee Nolanin teknistä taitoa ja hänen kykyään hallita monimutkaisia kertomuksia. Sen tunneresonanssin puute ja päähenkilön hieman pinnallinen käsittely estävät kuitenkin sitä saavuttamasta Nolanin aikaisempien teosten korkeuksia. Tämä on elokuva, joka jättää sinut ihastuksiin taitojaan kohtaan, mutta saattaa jättää sinut kylmäksi hahmojensa suhteen.
Elokuvan varhaiset arvostelut ovat ristiriitaisia, mutta älä huoli, vaikka elokuva ei saisikaan korkeita arvosanoja, takaan, että tämän elokuvan katsominen on hauskempaa kuin yrittää selittää Schrödingerin kissaa koirallesi. Joten jos olet valmis kolmen tunnin matkalle ajassa, tilassa ja atomipommeissa, suosittelen lämpimästi katsomaan ”Oppenheimerin”. Muista ottaa popcornia mukaan!
