Porsche on ilmoittanut voittojensa laskusta. Eikä lasku ole "tilastovirheen" kaltainen, vaan sellainen, joka laukaisee hälytykset hallituksissa ja hiljaisen paniikin osakkeenomistajien keskuudessa. He saattavat juoda rauhoittavia lääkkeitä Stuttgartissa, mutta todellinen trauma tapahtuu itse asiassa slovenialaisissa olohuoneissa. Miksi? Koska keskivertoslovenialaiselle Saksa on edelleen luvattu maa. Se on teollinen "isämme", järjestyksen, kurin ja insinööritaidon ylivertaisuuden malliesimerkki. Jos Porsche kaatuu, jos Saksan vallan symboli kaatuu, myös maailmankatsomuksemme järkkyy.
Uutinen, joka normaalisti luettaisiin pörssiraporttien yhteydessä ja unohtuisi lounasaikaan mennessä, iski tällä kertaa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miksi? Koska Porsche se ei ole vain yritys. Se on eurooppalaisen itseluottamuksen barometri. Se on sellainen yritys, jossa ihmiset ennen seisoivat jonoissa, odottivat autoa kuin se olisi pelastus ja käytetty malli oli joskus kalliimpi kuin uusi.
Vain kaksi vuotta sitten useimmat ihmiset olisivat lähettäneet minut mielisairaalaan pakkotarkkailuun, jos olisin julistanut Porschen – tuon saksalaisen insinööritaidon luodinkestävän symbolin – kliinisesti kuolleeksi. Tänään, uutisten myötä... 99 prosentin voiton romahdus, ja me kaikki tuijotamme hiljaa maahan. Mutta ole varovainen, voittojen lasku on vain oire. Tauti on pahempi.
Jonoja ei ole enää tänään. Asiakkaita ei ole. Ja sillä hetkellä kun sinä ravistelee saksalaista alttaria, hiljainen paniikki vallitsee slovenialaisissa olohuoneissa.
Nykyään Saksan autoteollisuus näyttää siltä ikääntyvältä rocktähdeltä, joka laulaa vuoden 1985 hittejä lavalla liian tiukoissa nahkahousuissa, kun eturivin yleisö selaa TikTokia. Ja pahinta on, että Bryssel ja poliitikkomme luulevat voivansa pelastaa tämän tähden kieltämällä häntä eläkkeelle jäämästä lailla.
”Harrastajajalkapallovalmentajien” hyökkäys ja väärät diagnoosit
Heti uutisen levittyä radioon, ”harrastajajalkapallovalmentajia” ryömi esiin jokaisesta nurkasta. Tämä on sama kasti ihmisiä, jotka ovat valmentajia jalkapallon MM-kisojen aikana, virologeja epidemian aikana ja nyt heistä on yhtäkkiä tullut autoteollisuuden strategisia johtajia.
Jotkut huutavat: "He syöttivät liikaa sähköä, siinä kaikki! Ihmiset haluavat melua!" Toiset huutavat: "He eivät olleet tarpeeksi rohkeita, Tesla söi heidät, ja he nukahtivat!"
Molemmat osapuolet ovat oikeassa ja molemmat väärässä. Totuus on, kuten aina, monimutkaisempi ja sijaitsee sillä epämiellyttävällä metatasolla, josta emme mielellämme puhu pubissa. Porschen – ja sen myötä koko Saksan – ongelma ei ole se, minkä moottorin he asentavat. Ongelmana on se, että koko heidän liiketoimintamallinsa, joka on toiminut kuin sveitsiläinen kello 70 vuotta, on törmännyt uuden todellisuuden seinään.
Auton kehityssykli kestää vuosikymmenen. Auto, jonka näet tänään näyttelytilassa, suunniteltiin aikana, jolloin iPhone oli vielä uutuus. Et voi vain kääntyä kantapäälläsi ja sanoa: "Hupsista, huomisesta alkaen alamme tehdä pyörillä kulkevia iPadeja."Tämä on tankkeri, joka ei pysähdy." Ja tämä tankkeri purjehtii nyt väärään suuntaan.
Teknologinen ”yliampuminen” ja statussymbolin loppu
Saksalaiset ovat vuosikymmenten ajan myyneet sitä, mitä taloustieteilijät kutsuvat "ensiluokkainen suorituskyky". Ne olivat nopeampia, parempia ja paremmin suunniteltuja. Tänään? Tänään tapahtuu jotain, mitä kutsumme "yliampumiseksi".
Kun istut sähkökäyttöisessä Smartissa tai jossain kiinalaisessa "noname"-crossoverissa, se kiihtyy sataan nopeammin kuin kymmenen vuoden takainen paras Porsche 911. Teknologia on demokratisoinut nopeuden. Jos jokin pyörillä kulkeva pesukone voi kiihtyä raketin lailla, niin mitä Porsche edes myy?
He menettivät USP (ainutlaatuinen myyntivaltti)Heille jää vain nostalgia ja brändi. Ja tässä kohtaa asiat muuttuvat traagisiksi. Koska he tietävät, ettei sähköautolla ole sielua (lue: ääntä), he myyvät meille nyt kaiuttimia. Katsokaa... Fiat Abarthin – pieni sähköauto, jonka ulkopuolella on kaiutin moottorin hurinan simuloimiseksi. Se on kuin autossa olisi Kasvissyöjä piirtää verisiä viivoja tofulle, kohteeseen näytti pihviltäSäälittävää. Tämä ei ole insinööritaitoa, tämä on teatteria. Ja jotkut autotoimittajat jopa ylistävät ja taputtavat sille.
”Rikkas ja terve” -tyylistä ”Rikkas ja vanha” -tyyliin
Vielä pahempaa on itse väestörakenteen kanssa. Mikä oli Porsche ennen? Auto "pomoille". Jäykkä, äänekäs, epämukava. Kytkin, joka oli jäykempi kuin hahmosi. Todiste siitä, että olet voittanut elämän ja sinulla on terve selkäranka.
Nykyään saksalaiset myyvät meille nousevia katumaastureita. Miksi? Koska heidän asiakkaansa ovat vanhoja. He tarvitsevat korkean istuimen selkäkipujensa vuoksi ja lämmitettävät istuimet eturauhasensa vuoksi. Olemme siirtyneet "Rikkas ja terve" -kategoriasta "Rikkas ja vanha". Porschesta on tullut syntisen kallis ortopedinen laite, jolla on merkki.
Ja slovenialaiset uusrikkaat uskovat tähän luullen ostavansa urheilullisuutta, mutta todellisuudessa he ostavat lipun geriatrian odotushuoneeseen.
"Freude am Fahrenheit" - "Freude am Regulation"
Katso totuutta silmiin. Istu modernissa saksalaisessa "premierissä". Auto törmää sinuun.Jos et käytä turvavyötä, se piippaa, jos ajat 2 km/h liian kovaa koulun ohi, ja se heiluttaa ohjauspyörääsi, jos kosketat linjaa.
Ajaminen ei ole enää nautinto; Tämä on Euroopan komission maksama ohjaajan kanssa tehtävä ajomatka. Saksalaisista insinööreistä on tullut oman luovuutensa orjia, Excel-taulukoiden ja määräysten vankeja. Innovaation sijaan he myyvät meille kontrollin.
Toisaalta sinulla on Tesla ja kiinalaiset. Eivät he myy autoa. He myyvät ohjelmistoja, joiden ympärillä on foliota. Se on samanlainen hyppy kuin näiden kahden välillä Karhunvatukka ja iPhoneJa ollaanpa rehellisiä: kukaan ei enää kaipaa fyysistä näppäimistöä puhelimeensa, vaikka me kaikki väitimme silloin, ettei "vakava liikemies" voisi työskennellä ilman sitä.
Saksalaisesta autosta on tullut tuote sukupolvelle, joka tarvitsee korkeaa istumapaikkaa kipeän alaselän vuoksi ja lämmitettyjä istuimia eturauhasen takia. ”Rikas ja terve” -kategoriasta on tullut ”Rikas ja vanha”. Eikä sillä tavalla rakenneta tulevaisuutta, Näin rakennat mukavan odotushuoneen kuolemalle..
Usain Bolt ja Brysselin antautuminen
Ja mitä Eurooppa tekee, kun se näkee olevansa häviämässä kilpailua? Muuta sääntöjä.
Kuvittele, että juokset sprinttiä 100 metriä Usain Boltia (Kiina) vastaanHän on 90 metrin kohdalla, sinä läähätät 60 metrin kohdalla kengännauhat auki. Ja sen sijaan, että kiihdytät, pysähdyt ja vaadit maaliviivan siirtämistä 150 metriin.
Juuri näin Bryssel on tehnyt höllentämällä vuoden 2035 tavoitteita. "Annetaan itsellemme hieman lisää aikaa", he sanovat.Pelastetaan polttomoottori!"Mitä hölynpölyä. Jos olet hidas, radan pidentäminen ei auta sinua. Se auttaa nopeaa saamaan vielä suuremman edun."
Saksassa poltetaan samppanjaa, koska he pystyvät tuottamaan mäntämoottoreita vielä muutaman vuoden ja unelmoivat synteettisistä polttoaineista, kun taas Kiinassa he kuolevat nauruun. Olemme juuri antaneet heille vuosikymmenen aikaa ajaa meidät täysin yli. He eivät kehitä parempaa mäntää. He kehittävät 800 voltin järjestelmiä, 400 kW:n latausta ja tekoälyä, joka ajaa paremmin kuin ihminen. Me olemme huolissamme siitä, miten "perinne" säilytetään.
Slovenialainen ”talonmies” saksalaisessa museossa
Miksi meidän Sloveniassa pitäisi olla tästä huolissamme? Koska me olemme noita pieniä, ahkeria alihankkijoita. Me valmistamme ruuvit, valot ja suojukset tähän saksalaiseen koneeseen. Taloutemme on imaissut itseensä Saksan teollisuusrinta.
Jos Saksasta tulee ulkoilmamuseo – mukava, siisti ja steriili teollisuushistorian museo, jossa kiinalaiset turistit voivat katsella, miten teollisuus ennen työskenteli ”vrum-vrum” – ja sitten me olemme tämän museon siivoojia. Ja siivoojat lentävät ensimmäisinä, kun lämmitysrahat loppuvat.
Slovenian on herättävä tästä vierastyöläisen illuusiot...Saksa ei pelasta meitä, koska se ei voi pelastaa itseään. Heistä on tullut oman menestyksensä, menneiden mallien ja byrokratian vankeja, joka tukahduttaa kaikki "Entdeckungsprozessit" (löytöprosessit), kuten taloustieteilijät sanoisivat.
On aika ottaa juliste alas 911-hälytykset seinältä irti. Meteoriitti on jo pudonnut. Dinosaurukset laiduntavat yhä, mutta ruoho on jo kuivaa. Ja jos emme nopeasti tajua, että tulevaisuus ei ole nostalgisessa jylinässä, vaan hiljaisessa, salamannopeassa tehokkuudessa, jäämme laiturille. Valitettavasti juna suuntaa kohti Pekingiä.
