Et voi piiloutua ja teeskennellä, ettet ole vastuussa tapahtuneesta. Tiedät täysin hyvin, että päätökselläsi oli seurauksia. Enkä puhu ihanteista, romanttisista tilanteista tai vaatimuksista, joita kukaan ei voi täyttää. Puhun tosiasioista.
henkilökohtainen kasvu
Miksi joskus joku, joka tulee elämääsi rytinällä, ei ole se, jonka on tarkoitus jäädä? Miksi syntyy suhteita, jotka aluksi tuntuvat oikealta polulta, mutta päätyvätkin risteykseksi? Ja muistutuksena siitä, että on olemassa tie eteenpäin. Hän ei ollut hänen rakkautensa!
Kuka olisi uskonut, että joku, joka aluksi toimii lämmön, ymmärryksen ja huomion ruumiillistumana, voisi muuttua syvimmän sisäisen tuskan lähteeksi? Miten on mahdollista, että satuna alkava suhde päättyy näkymättömään taisteluun oman identiteetin puolesta? Ja miksi narsistien jättämät haavat tuntuvat niin henkilökohtaisilta, melkein kuin ne ulottuisivat itsetunnon perustalle?
Joskus nainen ei sano olevansa vihainen, koska hän on yksinkertaisesti kyllästynyt puhumaan hölynpölyä.
Mitä rakastaminen todella tarkoittaa? Onko se kehojen läheisyys, silmien loiste vai kyky ymmärtää sanomatonta? Kuinka usein sekoitamme rakkauden ymmärrykseen – ja mihin tässä eroavaisuudessa eksymme?
Onko rakkaus todella paikka, jossa kaksi sielua hyväksyy toisensa – haavoittuneina mutta rehellisinä? Onko olemassa ihmistä, joka voi hyväksyä arpesi pelkäämättä todellisuuttasi? Onko mahdollista rakastaa jotakuta ymmärtämättä hänen tuskaansa? Nämä eivät ole kysymyksiä, jotka etsivät täydellisyyttä, vaan totuutta. Totuutta siitä, mitä toisen ihmisen edessä seisominen tarkoittaa – alastomana sielultaan, ilman naamiota, ilman pelejä, vain kaiken kanssa, mitä on.
Älä luovuta. Sinulla on vielä pitkä matka kuljettavana. Joskus elämä pysähtyy varoittamatta.
Kukaan ei valmista sinua siihen, kuinka paljon voit rakastaa jotakuta, jonka kanssa et koskaan jaa jokapäiväistä elämääsi. Mikään ei valmista sinua hetkeen, jolloin tajuat, ettei tuo tunne riitä. Että elämä ei aina ole puolellasi. Ja että kohtalo, jos sitä ylipäätään on olemassa, on joskus hiljainen.
Miksi meistä tuntuu, että meidän täytyy ymmärtää kaikki ennen kuin annamme itsellemme luvan tuntea mitään? Voimmeko luottaa sydämeemme, kun mielemme yhä etsii todisteita? Ja onko pelko todella rakkauden vastakohta – vai kenties sen väistämätön tausta? Entä tunteet?
Joskus suurin vaara ei ole se, että joku jättää meidät, vaan se, että jäämme sinne, missä hitaasti kuolemme. Ja miksi pelkäämme menettävämme ne, jotka todella menettivät meidät kauan sitten?
Halusitpa tai et, sinun on mentävä eteenpäin.
Oletko koskaan huomannut vatvovasi jotakin epämiellyttävää yhä uudelleen ja uudelleen? Miksi hyvät ajatukset haalistuvat niin nopeasti, kun taas pahat viipyvät kuin varjo, joka kieltäytyy katoamasta? Muinaiset Amerikan alkuperäiskansojen viisaudet kertovat vastaukset.