Kun rakastamme jotakuta, uskomme hänen merkitsevän meille jotakin – ja että hänellä on tulevaisuus. Mutta elämä ei usein noudata kuvittelemiamme sääntöjä.
henkilökohtainen kasvu
Maailmassa, jossa nopeus on terveyden edelle ja "itsestä huolehtiminen" on vain yksi Instagramin 1TP10-hashtag-postaus, Japani on edelleen kaunis muistutus siitä, että pitkä ja terve elämä ei ole ihmeravintolisiä, vaan päivittäisiä valintoja. Ja näitä japanilaiset eivät tee vaivalloisesti, vaan kunnioittaen kehoaan, ympäristöään ja aikaansa – ilman stressiä, ilman teeskentelyä. Kun suurin osa maailmasta jahtaa tuottavuutta, japanilaiset valitsevat tasapainon, luonnon ja hiljaiset rituaalit, jotka antavat heidän päivilleen järjestyksen ja merkityksen.
Heräsitkö tänään väsyneenä, vaikka nukuit tarpeeksi? Varoittaako kehosi aamulla, että jokin on vialla? Entä sielu – onko se hiljainen vai täynnä levottomuutta? Oletko koskaan ajatellut, että ehkä et tarvitsekaan lisää energiaa, vaan enemmän tasapainoa?
Kuinka monta kertaa olet rakastanut jotakuta, joka ei rakastanut sinua takaisin? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt, todistanut, odottanut ja toivonut? Ja milloin viimeksi katsoit itseäsi ja kysyit itseltäsi: miksi teen tätä? Miksi taistelen jonkun puolesta, joka ei pysty rakastamaan minua?
Oletko koskaan ajatellut, ettei rakkautta ole enää olemassa sinulle? Että olet kokenut liikaa, nähnyt liikaa, antanut liikaa?
Opetit minulle enemmän kuin olisin koskaan odottanut. Tekojenne – en sanojenne – kautta rakensin maailman, jota nyt kannan mukanani. Ei selitystä, ei ohjeita. Juuri sillä, mitä olit.
Väsyt hitaasti. Ei yhdellä askeleella, vaan tuhansilla pienillä askeleilla. Kun annat joka päivä vähän enemmän periksi. Itsellesi. Kun rikot rajoja, vannoit itsellesi, ettet koskaan ylitä niitä. Kun olet hiljaa välttääksesi konfliktia. Kun hymyilet, vaikka kurkussasi tuntuu repeämä.
Miksi ajattelet edelleen ihmistä, joka on jo unohtanut sinut? Miksi kipu palaa pintaan, vaikka olet jo hyväksynyt totuuden? Ja miksi etsit vastauksia, vaikka tiedät, etteivät ne tuo sinulle rauhaa? Ehkä vastaus ei ole heissä, vaan sinussa.
Miksi huomaat olevasi suhteissa, joissa olet hiljaa tarpeistasi? Toivotko, että joku huomaa sinut? Kuinka kauan aiot antaa kaiken saamatta mitään vastineeksi?
Oletko koskaan katsonut haavojasi ja miettinyt, miksi ne silti sattuvat? Miten löytää merkitystä kivusta, joka ei katoa? Onko mahdollista, että suurin voima kumpuaa arvista?
Jossain vaiheessa sen vain tietää. Jokin on vialla. Mutta takerrut muistoon, ajatukseen, tunteeseen, joka kerran merkitsi kaikkea.
Miksi narsisti nauttii siitä, että saa sinut epäilemään itseäsi?