Kuinka kauan olet valmis odottamaan? Kuinka kauan aiot valehdella itsellesi? Milloin lopulta päätät itse? Ehkä jonain päivänä...
henkilökohtainen kasvu
Jotkut ihmissuhteet päättyvät ilman sanoja. Ilman päätöstä, ilman paluuta. Vain tila, josta tulee liian ahdas. Vain sydän, joka ei enää anna itsensä odottaa. Ja rauha, joka tulee, kun et enää etsi sitä sieltä, mistä kaikki on jo sanottu – jopa hiljaisuudessa.
Oletko koskaan huomannut olevasi toistuvassa deittailukierteessä? Ensin kipinä, sitten toivo, sitten epäilys ja hiljaisuus? Miksi joskus tuntuu siltä, että kaikki lupaavat alut johtavat pettymykseen?
Tuntuuko sinusta, että kaikki hajoaa? Että sinulla ei ole enää voimia jäljellä? Älä etsi vastauksia heti. Joskus riittää, että vain seisot paikallasi. Myönnät itsellesi - se on vaikeaa juuri nyt.
Miten vahva nainen jättää hyvästit? Itseään kunnioittaen!
Kun rakastamme jotakuta, uskomme hänen merkitsevän meille jotakin – ja että hänellä on tulevaisuus. Mutta elämä ei usein noudata kuvittelemiamme sääntöjä.
Maailmassa, jossa nopeus on terveyden edelle ja "itsestä huolehtiminen" on vain yksi Instagramin 1TP10-hashtag-postaus, Japani on edelleen kaunis muistutus siitä, että pitkä ja terve elämä ei ole ihmeravintolisiä, vaan päivittäisiä valintoja. Ja näitä japanilaiset eivät tee vaivalloisesti, vaan kunnioittaen kehoaan, ympäristöään ja aikaansa – ilman stressiä, ilman teeskentelyä. Kun suurin osa maailmasta jahtaa tuottavuutta, japanilaiset valitsevat tasapainon, luonnon ja hiljaiset rituaalit, jotka antavat heidän päivilleen järjestyksen ja merkityksen.
Heräsitkö tänään väsyneenä, vaikka nukuit tarpeeksi? Varoittaako kehosi aamulla, että jokin on vialla? Entä sielu – onko se hiljainen vai täynnä levottomuutta? Oletko koskaan ajatellut, että ehkä et tarvitsekaan lisää energiaa, vaan enemmän tasapainoa?
Kuinka monta kertaa olet rakastanut jotakuta, joka ei rakastanut sinua takaisin? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt, todistanut, odottanut ja toivonut? Ja milloin viimeksi katsoit itseäsi ja kysyit itseltäsi: miksi teen tätä? Miksi taistelen jonkun puolesta, joka ei pysty rakastamaan minua?
Oletko koskaan ajatellut, ettei rakkautta ole enää olemassa sinulle? Että olet kokenut liikaa, nähnyt liikaa, antanut liikaa?
Opetit minulle enemmän kuin olisin koskaan odottanut. Tekojenne – en sanojenne – kautta rakensin maailman, jota nyt kannan mukanani. Ei selitystä, ei ohjeita. Juuri sillä, mitä olit.
Väsyt hitaasti. Ei yhdellä askeleella, vaan tuhansilla pienillä askeleilla. Kun annat joka päivä vähän enemmän periksi. Itsellesi. Kun rikot rajoja, vannoit itsellesi, ettet koskaan ylitä niitä. Kun olet hiljaa välttääksesi konfliktia. Kun hymyilet, vaikka kurkussasi tuntuu repeämä.