Tuntuuko sinusta, että kaikki hajoaa? Että sinulla ei ole enää voimia jäljellä? Älä etsi vastauksia heti. Joskus riittää, että vain seisot paikallasi. Myönnät itsellesi - se on vaikeaa juuri nyt.
Kun se tulee varoittamatta, se murskaa sinut perustuksiasi myöten. Ja siellä, illuusioidenne tomussa, seisotte sanattomina. Ilman tahtoa. Ilman toivoa. Kaikki, mitä ennen piditte vakaana, murenee. Ja vain yksi kysymys jää jäljelle: Mitä nyt?
Kun päivät tyhjenevät
Herätyskello soi, mutta et liiku. Ei siksi, että olisit laiska – vaan koska mikään ei enää vedä sinua eteenpäin. Kaikki tuntuu turhalta. Ruoalla ei ole makua. Ohikulkevat ihmiset muuttuvat varjoiksi. Ja päässäsi kaikuu vain yksi tunne – väsymys.
Kun sisäinen kompassi katoaa
Sinulla ei ole enää käsitystä siitä, minne olet menossa. Et tiedä, mitä haluat. Itseluottamuksesi murenee askel askeleelta. Et luota itseesi. Et luota muihin. Kaikki, mikä oli ennen selvää, on nyt utuinen varjo. Ja ajatuksista tulee vihollinen, ei liittolainen.
Niillä hetkillä et tarvitse neuvoja. Tarvitset hengähdyksen. Vain yhden – loppuun asti.
Kun luulet ettet enää kestä
On päiviä, jolloin haluat kadota. Ei siksi, että todella haluaisit lähteä, vaan koska haluat rauhaa. Hiljaisen paikan ilman odotuksia, ilman pettymyksiä. Vain paikan, jossa voit olla olemassa – ilman kysymyksiä.
Teidän täytyy kokoontua yhteen – ei siksi, että haluatte, vaan koska teidän on pakko.
Ei pelastajaa tule. Ei valaistumisen hetkeä tule. Todellisuus tulee. Ja sen mukana – valinta. Voit pysyä pimeydessä. Tai voit alkaa etsiä pieniä vihjeitä. Askel askeleelta. Lupaamatta mitään maailmalle. Vain itsellesi.
Kun opit hyväksymään kipusi
Älä kiellä tunteitasi. Kipu ei ole vihollinen. Se on merkki siitä, että olet elossa. Että välität. Että sillä on sinulle merkitystä. Se syleilee sinua kuin aalto, joka kieltäytyy päästämästä irti, mutta sen sisällä on voima – jos annat sen opettaa sinulle, miten hengittää veden alla.
Kun et enää etsi pakotietä, vaan keinoa selviytyä
Kyse ei ole voittamisesta. Kyse on selviytymisestä. Kyse on päätöksestä olla luovuttamatta. Ottaa yksi askel – pieni, epätäydellinen, mutta oma. Myöntää itselleen, että on okei edetä hitaasti. On okei itkeä. On okei elää hiljaisuudessa.
Sitten kohtaat itsesi uudelleen.
Jossain putoamisten välissä, noiden hiljaisten iltojen välissä, kun et enää itke, koska sinulla ei ole enää kyyneleitä – siellä sinua odottaa uusi versio sinusta. Vahvempi. Hiljaisempi. Todellisempi. Eikä hän kysy sinulta, oletko – kunnossa. Hän kertoo sinulle, että kaikki on täysin kunnossa, vaikka et vielä olisikaan.
Ole kärsivällinen.
