"Whataboutism" eli huomion kääntämisen vaikutus on kommunikaatiotaktiikka, jossa keskustelukumppani ei suoraan vastaa kritiikkiin, vaan vie aiheen muualle - useimmiten vastasyytöksillä. Se on välttelystrategia, jossa keskeinen teesi muuttuu merkityksettömäksi, kun keskustelu siirtyy kysymykseen "entä he, kun he tekivät saman?"
Mitä on whataboutismi?? Jos toimittaja kysyy lehdistötilaisuudessa ministeriltä terveydenhuollon huonosta tilasta, hän kuulee usein vastauksen, joka kuuluu suunnilleen näin: "Miksi et sanonut mitään, kun he sulkivat useita klinikoita kymmenen vuotta sitten?" Konkreettisen vastauksen sijaan saamme paluuta menneisyyteen ja keskustelua vanhoista asioista. Tämän vaikutus on yksinkertainen, mutta tehokas – yleisön keskittymiskyky katoaa ja keskustelu muuttuu tunnepitoiseksi keskusteluksi vanhoista epäkohdista, joka ei tarjoa ratkaisua nykytilanteeseen.
Poliittisen konfliktin päätyökalu
Poliittinen diskurssi on kasvualusta "mitäboutismille". Kun nykyistä hallitusta syytetään skandaalista tai virheistä, voimme melkein odottaa vastausta, joka muistuttaa: “Edellinen hallitus teki vielä huonommin!“ Näin tekemällä poliittiset eliitit välttävät suoraa vastuuta ja siirtävät keskustelun "kilpailuun" siitä, kenellä on pisin virhelista.
Tämä ilmiö ei rajoitu politiikkaan. Se on läsnä myös verkostojen sosiaalisissa keskusteluissa, joissa käyttäjät kirjoittavat usein kritisoidessaan ajankohtaisia tapahtumia: "Muistatko vuonna 2010, kun sama tapahtui?" Sen sijaan, että kohtaisimme tämän päivän ongelmia, elvytämme menneisyyttä ja laimentamme siten keskustelua. Yhtäkkiä on vähemmän tärkeää, miten ratkaista ongelmat, ja tärkeämpää, kuka teki syntiä ensin.
Miksi "mitäboutismi" toimii niin hyvin?
Syy, miksi tämä taktiikka toimii niin usein, on yksinkertainen: ihmisillä on luontainen tarve oikeudenmukaisuuteen ja vertailuihin. Jos joku sen kerran mainitsee toinen ryhmä teki jotain vastaavaaTämä herättää tunteen, että ei ehkä ole reilua, että vain toinen osapuoli joutuu vastuuseen virheistään. Tällaiset tekosyyt häiritsevät meitä vahvalla tunnelatauksella – ne muistuttavat meitä menneisyyden epäoikeudenmukaisuudesta, kaunasta, joka on vielä tuoreena. Tämän seurauksena yleisö jakautuu leireihin, jotka kaivavat esiin vanhoja tarinoita argumenttien sijaan ongelman ratkaisemiseksi.
Kuinka välttää "Entä he?"
Ensimmäinen askel voittaa"mitä tulee” on tunnistaa, että se on temppu, joka vie pois pisteestä. Kun keskustelukumppani vaihtaa aihetta, on tärkeää pysyä rauhallisena ja palauttaa kysymys alkuperäiseen ongelmaan: "Kaikki tämä on mielenkiintoista, mutta miten aiot ratkaista nykyisen ongelman?" On tärkeää olla langettamatta tunnevertailuihin, vaan pitää kiinni tosiasioista.
Ihmiset ajattelevat useinettä kukistamme "mitäboutismin" vahvoilla vastahyökkäyksillä, mutta todellisuudessa pelaamme sen peliä. Rauhallinen ja keskittynyt vastaus on tärkeämpää kuin tunnereaktio. Käyttämällä varmennettua tietoa ja selkeitä kysymyksiä voimme pysyä aiheessa emmekä anna keskustelun luisua sekaannukseen.
Parempaan julkiseen keskusteluun
Huomiota ohjaava vaikutus opettaa meille tärkeitä opetuksia siitä, kuinka helposti voimme menettää keskustelun langan. Yhteiskunnassa, jossa keskustelut ovat yhä kiivaampia ja polarisoituneempia, meidän on tunnistettava viestintätemppuja ja opittava ajattelemaan kriittisesti. Vain tällä tavalla voimme estää tärkeitä kysymyksiä jäämästä vastaamatta. Sen sijaan, että palaisit kysymykseen uudestaan ja uudestaan "Entä he?", meidän on etsittävä ratkaisuja kysymykseen "Mitä voimme nyt tehdä?"
Kun opimme hiljentämään menneisyyden äänet ja keskittymään nykyhetkeen, keskustelusta tulee rakentavaa ja muutoslähtöistä. Silloin myös poliittinen tila muuttuu vähemmän kaksintaisteluksi ja enemmän ratkaisujen etsimisen alustaksi.
