Ensi silmäyksellä hän vaikuttaa itsevarmalta. Hän puhuu päättäväisesti, hänellä on vahva läsnäolo ja hän jättää huoneen vaikutuksen. Mutta tunnet, että jokin on vialla, tuo hiljainen tunne, jota ei voida heti selittää, kertoo usein enemmän kuin sanat. Freudin logiikan mukaan tässä piilee avain – ero todellisen sisäisen vahvuuden ja itseluottamuksen välillä, joka on vain hyvin näytelty rooli. Mikä tämä freudilainen temppu on?