Miksi kuulemme joskus lauseen, joka tuntuu suoralta vastaukselta kysymykseen, jota emme ole vielä sanoneet ääneen? Miksi tietyt kuvat, värit tai laulut vetävät meitä puoleensa selittämättömästi, aivan kuin niissä olisi jotain "meidän"? Maailmassa, jossa logiikka ja järki vallitsevat, unohdamme, että maailmankaikkeudella on omat tapansa puhua – hiljaa, salaperäisesti, mutta ei koskaan merkityksettömästi.