Jotkut ihmissuhteet päättyvät ilman sanoja. Ilman päätöstä, ilman paluuta. Vain tila, josta tulee liian ahdas. Vain sydän, joka ei enää anna itsensä odottaa. Ja rauha, joka tulee, kun et enää etsi sitä sieltä, mistä kaikki on jo sanottu – jopa hiljaisuudessa.
henkilökohtainen kasvu
Steve Jobs. Mies, joka käytti samaa villapaitaa joka päivä ja keksi tahattomasti kapselivaatekaapin. Mutta mustan neulepuseron rakkauden lisäksi hän jätti jälkeensä korvaamattoman kokoelman elämänohjeita (ja uraa koskevia neuvoja), jotka inspiroivat edelleen yrittäjiä, luovia tekijöitä ja niitä, jotka kysyvät itseltään neljä kertaa päivässä, onko tämä todella sitä, mitä he haluavat tehdä elämällään.
Oletko koskaan huomannut olevasi toistuvassa deittailukierteessä? Ensin kipinä, sitten toivo, sitten epäilys ja hiljaisuus? Miksi joskus tuntuu siltä, että kaikki lupaavat alut johtavat pettymykseen?
Tuntuuko sinusta, että kaikki hajoaa? Että sinulla ei ole enää voimia jäljellä? Älä etsi vastauksia heti. Joskus riittää, että vain seisot paikallasi. Myönnät itsellesi - se on vaikeaa juuri nyt.
Miten vahva nainen jättää hyvästit? Itseään kunnioittaen!
Miksi sunnuntai-iltapäivät tuovat usein mukanaan ahdistuksen, surun tai sisäisen myllerryksen tunteita? Miksi jännitys alkaa hitaasti kertyä kehoosi kaikesta vapaa-ajasta huolimatta? Ja miksi nämä tunteet toistuvat niin säännöllisesti, että niistä on tullut osa viikonloppurytmiäsi?
Kun rakastamme jotakuta, uskomme hänen merkitsevän meille jotakin – ja että hänellä on tulevaisuus. Mutta elämä ei usein noudata kuvittelemiamme sääntöjä.
Oletko koskaan huomannut torvea soittamassa ennen kuin edes ajattelit sitä? Ärsyttävätkö muut liikenteessä olevat kuljettajat sinua enemmän kuin haluaisit myöntää? Miksi oikeasti torvea soittaa, vaikka vaaraa ei olisikaan? Psykologinen tausta stressille ratin takana.
Kuinka monta kertaa olet rakastanut jotakuta, joka ei rakastanut sinua takaisin? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt, todistanut, odottanut ja toivonut? Ja milloin viimeksi katsoit itseäsi ja kysyit itseltäsi: miksi teen tätä? Miksi taistelen jonkun puolesta, joka ei pysty rakastamaan minua?
Oletko koskaan ajatellut, ettei rakkautta ole enää olemassa sinulle? Että olet kokenut liikaa, nähnyt liikaa, antanut liikaa?
Väsyt hitaasti. Ei yhdellä askeleella, vaan tuhansilla pienillä askeleilla. Kun annat joka päivä vähän enemmän periksi. Itsellesi. Kun rikot rajoja, vannoit itsellesi, ettet koskaan ylitä niitä. Kun olet hiljaa välttääksesi konfliktia. Kun hymyilet, vaikka kurkussasi tuntuu repeämä.
Miksi ajattelet edelleen ihmistä, joka on jo unohtanut sinut? Miksi kipu palaa pintaan, vaikka olet jo hyväksynyt totuuden? Ja miksi etsit vastauksia, vaikka tiedät, etteivät ne tuo sinulle rauhaa? Ehkä vastaus ei ole heissä, vaan sinussa.











