On ihmisiä, jotka elämä ei näytä tuoneen yhteen sattumalta. Aivan kuin polut eivät olisi kohdanneet vain siksi, että kaksi ihmistä oli samassa paikassa samaan aikaan, vaan koska tuossa kohtaamisessa oli jotain enemmän. Jokin merkitys. Jokin hiljainen syy, jonka ymmärrämme vasta myöhemmin.
Uskon, että ihmiset eivät tule elämäämme. ilman syytäJotkut opettavat meille jotakin, toiset pysäyttävät meidät juuri silloin, kun sitä tarvitsemme.
Jotkut ihmiset avaavat meissä osia, joiden olemassaolosta emme tienneet. emme tienneet, että ne ovat olemassa. Toiset taas pakottavat meidät katsomaan itseämme rehellisemmin kuin haluaisimme.
Jokainen tapaaminen jättää jotain jälkeensä
Joskus lohtua, joskus hämmennystä, joskus voimaa. Ja joskus vain tunneettä jotakin tapahtui, jotakin joka jätti jäljen, vaikka emme ehkä tuolloin tienneet, miten sitä pitäisi nimetä.
Niin monta päätöstä, niin monta sattumanvaraista polkua, niin monta pientä liikettä, jotka tuovat kaksi ihmistä yhteen. Ja silti kaikki tuntuu uskomattoman luonnolliselta. On kuin Sen täytyi tapahtua samalla tavalla.
Ehkä siksi joitakin ihmisiä ei voida noin vain sivuuttaa sattumana. Koska Tunnemme heidän ympärillään jotakin tuttua....Jotain, joka sekä rauhoittaa että pelottaa meitä. Aivan kuin meidät nähtäisiin tavalla, johon emme ole tottuneet. Aivan kuin tapahtuisi jotain enemmän kuin vain vetovoimaa tai läheisyyttä. Tunnustus tapahtuu.
Ja juuri se tekee näistä kohtaamisista niin voimakkaita. Kyse ei ole vain rakastumisesta johonkuhun. Kyse on siitä, että me olemme joku saavuttaa sen, missä olemme todellisimmillamme, haavoittuvimmat. Herättääkseen meissä jotakin, mikä on ollut pitkään horroksessa. Muistuttaakseen meitä siitä, kuinka syvästi voimme tuntea.
Mutta edes tällaiset tapaamiset eivät ole aina helppoja.
Joskus ne tulevat elämäämme jäädäkseen. Toisinaan ne tulevat muuttamaan meitä. Ja se on niiden painoarvo. Koska se ei ole aina selvää, olipa joku kotimme vai vain tärkeä luku. Oliko se jonkin pysyvän alku vai vain rakkaus, jonka täytyi löytää meidät opettaakseen meille, keitä olemme.
Suurin totuus saattaa olla se, että kaikista emme saa vastauksia hetiJoskus emme tiedä, pitäisikö meidän pitää kiinni vai päästää irti. Emme tiedä, onko oikein jäädä vai onko oikeudenmukaisempaa sanoa hyvästit. Emme tiedä, loppuvatko jotkut tarinat siksi, että ne oli tarkoitettu kestämään vain tietyn ajan.
Mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne olisi olleet aitoja.
Jotkut ihmiset tulevat elämäämme ja... jaettu ennen ja jälkeen...Ei ole väliä kuinka kauan he viipyvät. Ei ole väliä miten tarina päättyy. Jo pelkkä heidän kohtaamisensa muuttaa ajatustemme, päätöstemme ja joskus jopa sydämemme suuntaa.
Siksi jotkin kohtaamiset eivät ole sattumia. Ei siksi, että meidän pitäisi tietää niiden loppu etukäteen, vaan koska ne löytävät meidät hetkellä, jolloin tarvitsemme niitä jollain tasolla. Opettamaan meille jotakin. Ottamaan meiltä jotakin. Antaakseen meille jotakin takaisin. Ja joskus se riittää.
