Katsele hetkeksi laitetta, josta luet tätä artikkelia. Se maksaa luultavasti enemmän kuin keskimääräinen käytetty auto 1990-luvulta, sen prosessointiteho saattaisi koko Apollo 11 -lennon häpeään, ja siinä on kamera, joka tekoälyn avulla loihtii aurinkoisen päivän täydellisessä pimeydessä. Kaikki tämä on tietysti upeaa, teknisesti täydellistä, steriiliä ja... todella tylsää. Maailmassa, jossa jokainen muistomme on digitaalisesti korjattu ja tasoitettu ainakin kolmella suodattimella, puoli kiloa analogisia laitteita mukanaan kantaminen tuntuu täydelliseltä hulluudelta. Se on melkein kuin päättäisi ajaa aamukokoukseen äänekkäällä, haisevalla V8-bensiiniautolla ilman ohjaustehostinta tyylikkään sähköisen crossoverin sijaan.
